Pyysimme Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry:n jäseniltä kirjoituksia siitä, minkälaista on heidän elämänsä dissosiaatiohäiriön kanssa: minkälaisia oireita heillä on ja miten he ovat hoitaneet itseään. Olemme koostaneet näistä kirjoituksista tämän monisteen voidaksemme jakaa kokemustietoa vertaisille, läheisille ja traumatisoituneiden ihmisten kanssa työskenteleville ammattilaisille.

Annamme tässä tekstissä mahdollisimman monen ihmisen puhua omalla äänellään: miten dissosiaatiohäiriön kanssa elävät kokevat ja tuntevat trauman oireet omassa elämässään. Haluamme näin lisätä tietoa traumatisoitumisen oireiden monimuotoisuudesta sekä jakaa hyväksi havaittuja apukeinoja. Kokemustietopankki trauma-ja dissosiaatio-oireista on tarpeellinen, koska dissosiaatiohäiriö hukkuu helposti väärien diagnoosien alle. Kokemustietoa jakamalla myös traumatisoituneiden omat tiedot ja taidot traumaoireista kohentuvat. Saamme vertaisuudesta voimaa.

Dissosiaatiossa on paljon hyviäkin puolia – huonoja ehkä kuitenkin enemmän. Tämän tekstin tarkoituksena on jakaa kokemustietoa elämää häiritsevien puolten eli oireiden ymmärtämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi. Olemme ottaneet esille paitsi kuvauksia oireista myös keinoja niiden hallitsemiseen. Koostamme samasta materiaalista myöhemmin myös lyhyitä artikkeleita sivustollemme.

Tekstissä äänessä olevilla kirjoittajilla on taustallaan monenlaisia traumaattisia tapahtumia. Tyypillistä on erilaisten traumaattisten kokemusten kasaantuminen samalle ihmiselle. Monet kertovat traumaoireiden taustalla olevan muun muassa lapsuusajan kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä, hoitamatta jättämistä, mitätöintiä, kohtaamattomuutta, ivaamista, kohtuutonta vastuun kantamista pienemmistä sisaruksista, vanhempien alkoholismia, perheväkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, pelon ilmapiiriä tai uskonnollista ahdasmielisyyttä. Kaiken kaikkiaan liian vähäistä turvaa ja kannattelua.

Tämän monisteen kuvaukset perustuvat eri ihmisten välittämään kokemustietoon dissosiatiivisista oireista. Oireet ovat hyvin monimuotoisia: dissosiaatiohäiriö ei sulje pois muita psykiatrisia diagnooseja, eivätkä muut psykiatriset diagnoosit sulje pois dissosiatiivisia oireita. Diagnoosista tai sen puuttumisesta huolimatta on selvää, että tietoisuus oireista sekä kokemusten ja oireiden hallintakeinojen jakaminen voivat auttaa traumatisoitunutta selviämään jokapäiväisestä elämästään. Yhden kirjoittajamme sanoin:

Kun tiedän mitä ne [takaumat ja niiden aiheuttamat tunteet] ovat ja mistä johtuvat niin tiedän pystyväni hallitsemaan niitä. Pahin tunne on ollut hallitsemattomuus.

Monilta osin henkilöiden lapsuudenkokemukset ovat kovin samanlaisia keskenään, kuten myös selviytymisen polku nykyhetkeen. Traumatisoitunut on kasvanut ilman riittävää turvaa silloin, kun sitä olisi eniten tarvittu. Pohja, jolle elämä pitäisi rakentaa, on hauras ja usein jollain tapaa vääristynyt.

Kehitämme Disso ry:ssä myös erilaisia vertaistuen foorumeja, joissa elämän vaikeat kokemukset saisivat muuttua selviytymistarinoiksi, voitoiksi ja voimaantumisiksi. Elämän perustuksia ja luottamusta ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa rakentaa uudelleen.

Helsingissä 15.2.2018
Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry

Mai Peltoniemi, Sari Miikki, Satu Martikainen ja Taru Nordlund

Klikkaa kuvaa ladataksesi ja lukeaksesi Trauma- ja dissosiaatio-oireet koosteen.

Taitto:
Carita Kilpinen,
Peaceful Impact