Disso ry:n ensimmäisessä kevätkokouksessa huhtikuussa meillä oli kunnia kuulla kaksi hienoa, herkkää ja koskettavaa puhetta, jotka julkaisemme nyt kesän kynnyksellä täällä kotisivuillamme. Carita Kilpinen puhui eheytymisestä ja  vertaisuudesta ja Anssi Leikola traumatisoituneiden erityiskyvyistä, lahjakkuudesta sekä yhteenkuuluvuuden tarpeesta. Lämpimät kiitokset Caritalle ja Anssille upeista puheista!

Kevätkokouksen juhlapuheet sanoittivat monella tapaa kokemuksemme yhdistyksen alkuvaiheista. On ollut mahtavaa saada teidät “heimoomme”, tutustua teihin, nähdä teitä ja kokea yhteenkuuluvuutta. Lämpimät kiitoksemme vielä kerran kaikille kevätkokouksen osallistujille. Kiitos myös teille kaikille, jotka olette eri tavoin olleet aloittamassa yhdistyksen toimintaa: kirjoittamalla, puhumalla, kysymällä, kommentoimalla, lukemalla, kokemalla  ja kaikin eri tavoin mukana olemalla.

turvallisesti yhteisessä köysistössä

 

Viime aikoina on ollut vähän rankkaa. Eheytyminen ei ole ollut sellaista kuin sen ajattelin olevan. Sitä voisi verrata vuorikiipeilyyn: aina kun luulet saavuttaneesi huipun, näet edessäsi vielä korkeamman. Huipulla ollessasi ymmärrät myös, että olet vasta puolessa matkassa – vuorelta pitää myös laskeutua alas turvallisesti. Laaksossa voit taas levätä ja valita seuraavan vuoren, jos haluat.

Ilman turvaköyttä ja omaa tiimiä vuorikiipeily on vaarallista. Omassa elämässäni turvaköyteni on ollut terapiasuhteeni, ja sen antamilla työkaluilla olen onnistunut ankkuroimaan itseni tiukasti kallioon. Te vertaiset muodostatte minun tiimini. Ilman teitä en olisi uskaltanut lähteä korkeimmalle huipulle. Mikään elämässä ei ole varmaa; vahinkoja sattuu, eikä kaikki ole aina edes omissa käsissä. Vuorikiipeily vaatii valtavasti rohkeutta ja uteliasta mieltä, ja tieto siitä, että kuljemme samassa köysistössä, antaa minulle valtavasti turvaa ja voimaa.

Olin taannoin työmatkalla Lontoossa, jossa tapasin monta inspiroivaa ja tärkeää työtä tekevää selviytyjää. Solmin reissullani monta uutta yhteyttä ja vaihdoimme tarinoita. Opimme kukin toisiltamme varmasti yhtä paljon. Tunteeni siitä, että meillä on jotain todella arvokasta käsissämme, vahvistui. Palattuani minulle oli hyvin selvää, mitä meidän pitää tehdä. Suunta ja ennen kaikkea aika ja sen henki ovat oikeat. Meillä on kaikki tarvittavat ainesosat muutokselle, asiat, joille tulee kovin helposti sokeaksi: sananvapaus, tasa-arvo, toimiva ja korkealaatuinen koulutusjärjestelmä, sosiaaliturva… Mikään näistä edellä mainituista ei ole valmis, ei läheskään. Olisinkin halunnut laittaa jokaisen eteen sulkuihin sanan suhteellinen. On kuitenkin sanottava, että tässä meidän pienessä maassamme olemme onnistuneet rakentamaan yhteiskunnallisia turvarakenteita, joita ei koko maailman mittakaavassa suurimmassa määrin ole olemassa. Ne ovat asioita, joista tulisikin nyt pitää kiinni kynsin ja hampain!

Meillä on myös internet ja erilaisia sosiaalisia medioita, jotka kohottavat sananvapauden mahdollisuudet moneen potenssiin. Tarinoiden yhteenliittämisellä on valtava voima. Voima, joka ravistelee ja purkaa valtarakenteita. Meillä on Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry, joka on jo lyhyessä ajassa osoittanut tärkeytensä ihmisten yhdistämisessä yli hierarkiarajojen. Yhteistyö on kaiken toiminnan ja onnistumisen ydin! Tässä tulemmekin yhteen itselleni henkilökohtaisesti vaikeimmista kohdista, mutta uskon, että jaamme tämänkin haasteen. Olen kipuillut puheeni kanssa monta viikkoa. Usko on ollut hukassa ja voimat lopussa. On ollut tunne siitä, että törmäilyni elämäni ihmissuhteissa on loputon suo, ja nurkan takana on vastassa aina vain uusi upottava silmäke.

Tultuani Lontoosta romahdin. Mieleni avasi viimeisetkin tulvaporttinsa, vaikka olin yrittänyt epätoivoisesti padota niitä kiinni. Tällä kertaa hyökyaalto ei kuitenkaan vienyt minua mennessään. Olen turvallisesti köysistössä kiinni, eikä minun tarvinnut ottaa aaltoa vastaan yksin. Vaikeita asioita vastaan ottaessani pystyin samalla toteamaan, että olen nyt niin turvassa, että kaikki osani uskaltavat tulla näkyviksi ja ottaa kädestä kiinni.

Ihmissuhteisiin liittyy aina riskejä

Ihmissuhteet ovat vaikeita – varsinkin jos niissä on alunperinkin mennyt rikki. Minua on kuitenkin hieman yllättänyt se, kuinka suurella varovaisuudella traumatisoituneiden vertaisuuteen suhtaudutaan ammattilaisten keskuudessa. Olen saanut saman vastauksen usein, en kaikilta, mutta yllättävän monelta. Meidän odotetaan hajottavan toisemme uudestaan, meidän odotetaan epäonnistuvan. Kuitenkin kun olen huomauttanut, että esimerkiksi Englannissa jo 20 vuoden ajan toiminut ja merkittäväksi kasvanut NAPAC (The National Association for People Abused in Childhood) on selviytyjien perustama, kehittämä ja ylläpitämä organisaatio, on reaktio ollut valaiseva. Moni oletus ei perustu omaan kokemukseen.

Mikään välirikko tai riita ei muuta sitä upeaa työtä ja niitä saavutuksia, joita kukin on jo tehnyt. Tämän ymmärtäminen auttaa taistelemaan myös sen puolesta, joka ei joskus pystynyt kohtaamaan sinua sillä hetkellä juuri niin kuin sinä olisit tarvinnut. Yhteys on aina mahdollista palauttaa, eikä meillä ole mihinkään kiire. Me voimme olla toisillemme niitä korjaavia kokemuksia, joita kaipaamme. Jokainen tämän uuden elämäni kautta tapaamani ihminen on ollut hyvä, kaunis, älykäs, ahkera ja todella rohkea! Meillä on myös jotain, mitä monella ammattilaisella ei välttämättä vielä ole: kokemuksen tuoma perspektiivi. Me tiedämme, miltä asiat näyttävät useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Me olemme ottaneet raskaat askeleet kohti eheämpää elämää. Me tiedämme, kuinka paljon raskaammat askeleet voivat olla, jos joudumme samalla yksin kahlaamaan vastavirtaan.

Nyt kun katselen elämääni ja maailmaa täältä huipulta, tiedän, että minun ei tarvitse laskeutua täältäkään yksin. Te olette minulle minun Voimaheimoni. Olen ylpeä saadessani seistä vertaisteni keskellä täällä, tänä merkittävänä juhlapäivänä: Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry:n ensimmäisessä vuosikokouksessa. Kiitos, että saan olla täällä tänään.

Voimallisin terveisin,

Carita Kilpinen, traumaselviytyjä

toimitusjohtaja, graafinen suunnittelija, Peaceful Impact Publisher oy

Ihmisellä on perustava tarve turvalliseen liittymiseen toisten kanssa

Kun aloittelin uraani traumatyössä, en uskaltanut edes unelmoida tällaisesta tilaisuudesta. Olen työskennellyt psykiatrina ja trauma-alan sekatyöläisenä vuosituhannen alusta lähtien. Ensin Traumaterapiakeskuksessa viime vuosikymmenen ja nyt 2010-luvulla omalla vastaanotollani. Tietysti olen jo tätäkin ennen tehnyt työtä ihmisten kanssa, joilla on dissosioitunut persoonallisuuden rakenne. Tuolloin 90-luvulla en vain vielä ymmärtänyt sitä. Miten paljon ovatkaan käsitykseni muuttuneet, on tullut ihan uutta ymmärrystä ja sen myötä mahdollisuuksia kohtaamiseen.

Oman taustani vuoksi olen ollut kiinnostunut ymmärtämään ihmisten välisen kohtaamisen syvempiä biologisia perusteita, siis sosiaalisuuden kehitystä evoluutiossa. Minkälainen on ihmisen olemus ja ihmisen perustava tarve turvalliseen liittymisen toisten kanssa? Olen ollut paitsi hämmentynyt myös kiinnostunut siitä, miksi psykiatria ja psykoterapia eivät ole pystyneet ratkaisevasti auttamaan monia ihmisiä ja itseäni. Näistä selvitystöistä on kehkeytynyt ajan mittaan elämäntehtävä, sekä jonkinlainen oma ekologinen lokero, josta käsin toimia.

Psykiatrian arjessa ymmärretään valitettavasti edelleen liian harvoin, miten trauma ja dissosiaatio vaikuttavat ja ilmenevät jokapäiväisissä kohtaamisissa. Olen parhaillaan kirjoittamassa mallia nimeltä Kestävä psykiatria, joka on käsitys ja tiekartta siitä, mihin suuntaan psykiatriaa tulisi kehittää. Siinä käsitys psyykkisistä häiriöistä asetetaan uuteen valoon muun muassa trauman ja dissosiaation käsittein. Tällainen ymmärrys on mullistanut oman elämäni. Se on tuonut ymmärryksen siitä, miten trauma luontaisesti kätkeytyy ja miten sen voi tavoittaa, välillisesti, kun ymmärtää persoonan rakenteellisen dissosiaation. Tätä olen avannut monissa kirjoituksissani ja kirjassani Katkennut totuus. Kestävän psykiatrian malli rakennetaan kustannusosakeyhtiömme Peaceful Impact Publisher Oy:n sivuille tänä keväänä ja kesänä.

Olen vuosien varrella kohdannut monia haavoittuneita ihmisiä. Tämä on saanut ymmärtämään, miten trauman muovaamana ihmiselle kehittyy hämmästyttävän usein erityisiä kykyjä. Kompensaationa puutteille  lahjat jalostuvat, ja ihminen kehittyy niillä alueilla, joilla siihen on tilaa tai tilausta. Usein on myös suuri tarve ilmaista jotakin hyvin vaikeasti ilmaistavaa, jakaa jotakin henkilökohtaista. Tai toisaalta välttää jotain sietämätöntä niin kovasti, että on tarve uppoutua johonkin muuhun ja kehittyä siinä.

Olen vakuuttunut siitä kapasiteetista, jota tässä yhdistyksessä on. Uskon, että meillä on nimenomaan dissosiaatiohäiriön vuoksi edellytyksiä nähdä ja hahmottaa asioita erilaisessa valossa. Se voi olla poikkeava ja kummallinenkin, yleistä mielipidettä täydentävä ja haastava. Tällä on lisäarvo. Seuraava uudistava voima yhteiskunnassa, niin sanottu Musta joutsen, voikin oikeasti syntyä, kun emotionaalisesti traumatisoituneet ihmiset alkavat nähdä realistisesti oman kapasiteettinsa, kykynsä ja arvonsa. Kompastuskiveksi tulevat kuitenkin herkästi erilaiset syvälle iskostuneet traumaan liittyvät uskomukset ja itsensä alentaminen. Siksi toivonkin, että ympärillämme olisi oikein näyttäviä peilejä, turvallisia ihmisiä, jotka voivat välittää saman viestin, jonka joka päivä näen työssäni. Tässäkin tarvitsemme toisiamme. Olen joskus salaa unelmoinut, että monenlaiset hienot ihmiset, joiden kanssa olen saanut tehdä pitkään yhteistyötä, voisivat joskus kohdata. Disso ry ehkä avaa tähän oven!

Toisen ihmisen kohtaamisen onnistumisesta lähtee kaikki hyvä

Tiedän henkilökohtaisesti, miten suuri vaikutus voi olla, kun tulee nähdyksi ja ymmärretyksi oikein. Korjaavat kokemukset parantavat yhteyksiä, ja nämä kokemukset on tarkoitettu kierrätettäviksi. Ihmiselle on luontaista ja lajityypillistä kuulua ja samastua yhteisöihin. Miten valtava vahingollinen vaikutus voi olla sillä, että ihmisellä ei olekaan laumaa tai hän ei tunne siihen kuuluvansa. Tämä on itsessään iso osa traumaa! Toisen ihmisen kohtaamisen onnistumisesta lähtee kaikki hyvä. Miten paljon se voikaan vaikuttaa myös ihmisen perus energiatasoon. Kestävän psykiatrian tärkein, hyvin yksinkertainen ja erittäin kustannustehokas tavoite on kohentaa haavoitettujen ihmisten turvallisuudentunnetta.

Tasa-arvoisen ja -vertaisen kohtaamisen esteitä on monia, esim. haitallisia, yksinkertaistettuja ja stereotyyppisiä käsityksiä, joita tapaa valitettavan yleisesti jopa ammatti-ihmisillä. Ihmisen kokonaisuutta ei ymmärretä eikä pystytä näkemään. Ehkä näitä stereotyyppisiä käsityksiä viljelevät juuri sellaiset ihmiset, jotka eivät uskalla asettua turvallisuutta herättävään vuorovaikutukseen. Näiden ihmisiä tarpeettomasti lokeroivien käsitysten purkamisessa meillä on tehtävää, ja yhdistykselläkin on siinä suuri rooli. Yksi avain tässä tehtävässä on saada aktivoitua meitä, jotka olemme yhtä aikaa sekä hoitoalan ammattilaisia että kokemusasiantuntijoita. On aivan erilainen tunne olla yksin kuin kuulua ja kokea kelpaavansa ryhmään. Trauman yksi perustavimmista tunteista on häpeä ja sen mukanaan tuoma iso kynnys liittyä toisiin ihmisiin. Tämän noidankehän purkamiseksi voidaan todellakin tehdä paljon. Kelpaaminen on vastalääke häpeään ja  rikkinäiseen minäkuvaan; se antaa oikeuden olla olemassa omana itsenä ja puree lopulta myös traumaan yhdistyviin sitkeisiin uskomuksiin.

Yhteiskunta on nyt kypsempi kuin koskaan ottamaan vastaan sitä viestiä, jonka juuri tämä yhdistys lähettää. Trauma-asioista kirjoitetaan julkisuudessa enemmän kuin koskaan. #metoo-kampanjan vuoksi kaltoinkohdeltuja ihmisiä uskotaan paremmin kuin ennen, ja he voivat nyt tulla julki ryhmänä. Muutos näkyy myös siinä, miten Disso ry:lle on ollut näin selkeä sosiaalinen tilaus luoda traumatisoituneille mahdollisuus uudenlaiseen kohtaamiseen. Kaikkea tätä on ehkä osannut toivoakin, mutta on se sittenkin sykähdyttävä yllätys. Ja tiedän, että paljon on olemassa potentiaalisia uusia jäseniä, jotka vielä empivät liittymistä.

Lopuksi, olen kiitollinen teille kaikille ja tämän tilaisuuden järjestäjille. Kiitos että olette.

Anssi Leikola, traumaselviytyjä

traumapsykiatri, kirjailija, Peaceful Impact Publisher oy