Kategoria: Tietopankki
Monesti kaiken takana onkin trauma
Kuvassa 1 on nähtävissä, miten rakenteellinen dissosiaatioteoria antaa mallin ymmärtää voimakkaaat reaktiot dissosiaatio-oireina; Janina Fisherin suosittelemassa hoitokäytännössä oletetaan kaikkien nykytilanteeseen nähden voimakkaiden reaktioiden olevan peräisin persoonallisuuden osista.
Mielenterveysviikko 18.-25.11.2018
Sunnuntaina 18.11.2018 alkaa Mielenterveysviikko, jonka tarkoituksena on nostaa esiin...
Videodokumentti Trauma ja dissosiaatio Peaceful Impact Publisherilta
Peaceful Impact on julkaissut Youtubessa nyt kokonaisuudessaan trauma- ja...
Kyselytutkimus terveydenhuollossa saadusta kohtelusta
Kyselytutkimus traumanjälkeisistä oireista kärsivien ihmisten kokemuksista terveydenhuollossa...
Osien vuosi (uudelleenjulkaisu)
Julkaisemme huhtikuulta 2018 Osien vuosi -artikkelisarjan yhdeksi artikkeliksi koottuna! ...
Dissosiaation ymmärtäminen ja hyväksyminen kulkevat käsi kädessä
Minulla on dissosiaatiohäiriö. Se ei kerro minusta ihmisenä oikeastaan mitään, mutta se kertoo hyvin paljon haasteista jokapäiväisessä elämässäni. Diagnoosit auttavat ymmärtämään häiriöiden ja sairauksien luonnetta ja antavat ohjenuoria kuntoutukseen. Mielenterveyden häiriöistä kuntoutuakseen oma aktiivisuus ja osallisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Väitän olleeni hyvinkin aktiivinen kuntouttamaan erilaisia ahdistuneisuushäiriöitäni, joita minulle kirjattiin. En edistynyt, ja lopulta ajattelin olevani toivoton tapaus. Ja voi miten yksin olin toivottomuuteni seurassa! Hyväksyttyäni ja ymmärrettyäni dissosiaation osaksi minua, olen edistynyt parin viimeisen vuoden aikana enemmän kuin kahdeksanatoista vuotena yhteensä ennen tätä.
Bruce E. Levine – Politiikka ja psykiatria: Traumojen peittelyn hinta
Julkaisemme luvalla käännöksen psykologi Bruce E. Levinen kirja-arvostelusta. Arvostelussa on...
Vertaistuki on arkea helpottavaa dialogia
Tämä teksti syntyi dialogina. Se on alun perin vertaishenkilöni teksti, jonka sain luettavakseni...
Millaista on dissoelämä?
Artikkeli kertoo traumaperäisen dissosiaatiohäiriön kanssa elämisestä, peloista, vaikeuksista ihmissuhteissa, osien välisisistä ristiriidoista, mutta myös dissosiaatiosta supervoimana, joka on ylipäätään mahdollistanut eämän jatkumisen.
Havaintoja palvelujärjestelmästä vuonna 2018
Neurologi, ylilääkäri Aimo Karinen kirjoitti mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin 20.3.2018. Karinen kirjoittaa: ”Lääkärinä olen ihmetellyt suomalaisen psykiatrian toimintamallia – sitä, kuinka sisäänpäin lämpiävää, suljettua ja elämästä eristäytynyttä tiimissä istumista se käytännössä on. Ja sitten, kun on jo myöhäistä, annetaan kriisiapua, johon siihenkin toimijoiden koulutus ja järjestelmä ovat puutteellisia.” Tämä tärkeä kommentti pysäytti minut. Ei siksi, että se olisi ollut jotenkin raflaava vaan siksi, koska se osui suoraan asian ytimeen.
Kolme ajatusta siihen, miten paraneminen aktivoituu rikkoutuneessa mielessä
Kun mieli on rikkonainen sitä elää jonkinlaisessa hologrammissa, mihin on piilotettu tieto menneestä ja tulevasta. Näin sen itse koen. Paraneminen on kulkua kohden nyt hetkeä, menneen ja tulevan lisäksi. En ole ollenkaan varma siitä, onko aikaa olemassa vai ei, mutta ajattelen nyt hetken olevan alkuperäisen ajan mittaamisen keksijän Galilein huomion mukainen. Aika on heilurin liikettä sydämen tahtiin.
Olen huomannut, että usea traumatisoitunut ja eri tavoilla dissosioiva ihminen elää omassa erikoislaatuisessa todellisuudessa. Nuorena pidin hyvin normaalina sitä, että rinnallani kulki monia muita ja että sain heiltä apua kaikenlaisiin tilanteisiin elämässä. Mitä sitä maailmaa pelkäämään, kun on oma ”armeija” mukana koko ajan.
Osien vuosi – Seitsemäs luku – kesäkuu
Osien tai joidenkin niistä hyväksyminen osaksi itseään on hidasta. Kun matka on jo niin pitkällä, että niistä on uskaltautunut kertomaan, tukihenkilö voi työskennellä suoraan niiden kanssa ja puhutella niitä suoraan. Mutta uskaltaako hän antaa niille omaa ääntä? Hän on aina pyrkinyt rakentamaan itselleen rikkumattoman fasadin – entä jos osien tapa puhua ja kommunikoida paljastaa hänestä inhimillisyyksiä, väsymystä, heikkoutta ja haurautta, tahdittomuutta, rumuutta, pahansuopaisuutta. Entä jos hän tuleekin vahingossa loukanneeksi toista? Osat ovat minuus, se mitä minä olen, kokonaan. Miten paljon minuudesta uskallan paljastaa, etten tule uudelleen satutetuksi?
Uusimmat artikkelit
Yhteistyössä
VOIMAHEIMO vertaistuki
