Kategoria: Kokemuskirjasto

Osien vuosi – Ensimmäinen luku – syyskuu

Hänen mielensä pakenee sitä tuntematonta, jota kohti se on kulkemassa. Se pyrkii karkaamaan, lipeämään, livistämään ja välttelemään eteenpäin menemistä kaikin tavoin. Jännitys, pelko, kauhu, tuska, hätä ja huoli – hän alkaa luokitella ja nimetä ahdistusoireitaan. Tukihenkilö tiedostaa välttelyn, ja ohjaa häntä nyt aiempaa päättäväisemmin kohti oikeaa polkua tarjoamalla tietoa traumatisoitumisesta. Nyt hän uskaltaa ottaa uuden näkökulman vastaan. Hän alkaa tunnistaa itsessään yhä enemmän dissosiaatiohäiriön piirteitä. Hän kuitenkin vielä pelkää niitä ja kuvittelee mielessään orkesterin vääräleukaisen soittimen.

Lue lisää

Osien vuosi – Toinen luku – marraskuu

Jos yhtenäistä kokemusta minuudesta ei ole, matka oman mielen sisälle voi olla suunnattoman pitkä. Hän tarkkailee itseään yhä enemmän ja rohkaistuu muistelemaan lapsuuttaan. Ihan lähellä – hänen omassa kehossaan – sijaitsevat kivut ovatkin outoja ja vieraita. Lapsuuden tapahtumat ovat valovuosien takana, avaruuspölyn himmentämiä. Hän pohtii terapeuttisen suhteen luonnetta ja aiempaa terapiakokemustaan. Hän uskaltautuu luottamaan uudelleen ja laulaa mielessään: ”I must have done something good.”

Lue lisää

Osien vuosi – miten tutustuin dissosioituneeseen persoonallisuuteeni?

Syyskuussa ahdistus alkaa vaivata häntä yhä enemmän. Se on painavaa ja epämääräistä, tuntuu surulta, kaipuulta ja murheelta, tuskalta, kauhulta ja jännitykseltä. Tunnetiloihin tutustuminen aloittaa käänteentekevän matkan menneisyydestä tulevaisuuteen, vuoden, jolloin hän palaa muistamaan omaa menneisyyttään, kokemuksiaan lapsena ja nuorena sekä hoidon uudelleen traumatisoineena psykiatrisena potilaana.

Lue lisää

Dissoelämän haasteita

Synnyin alkoholistiperheeseen 40 vuotta sitten. Isäni oli väkivaltainen alkoholisti ja äitini täysin kyvytön tekemään asialle mitään. Sitä jatkui vuosia. Perheessämme lapsia rangaistiin kaikenlaisista tunteista ja niiden näyttämisestä. Rankaisukeinot olivat fyysistä väkivaltaa isäni puolelta. Hän hakkasi meidät hiljaisiksi. Äitini puolelta väkivalta oli mitätöintiä ja hiljentämistä: jos ei muuten, niin pilkkaamalla isoon ääneen ja avoimesti tunteiden näyttämistä kaikkialla ja kaikille. Sukulaisillemme, kaupan kassalle, opettajilleni, kavereilleni, heidän vanhemmilleen sekä naapureillemme.

Lue lisää