Muutos on myös mahdollisuus ja uupumisoireista pääseminen olisi vuosien jatkuvat kuormituksen jälkeen todella, todella hienoa. On inhimillistä vertailla itseään ja saavutuksiaan muihin, mutta hedelmällisempää olisi asettaa itse omat tavoitteensa juuri niiden voimavarojen mukaan, joita itsellä tällä hetkellä on.

Mitä voimavarojen kasvattamisen eteen voi tehdä? Nadine Burke Harrisilla on hyviä uutisia traumatisoituneille: ei ole koskaan liian myöhäistä korjata trauman aiheuttamia vaurioita ja ohjelmoida uudelleen kehon stressireaktiota.

Nimimerkki ”Minuhe” kirjoittaa dissosiaatiostaan vertauskuvallisesti:

Pysykää pinnalla vain. Minä olen upoksissa. Pinnan alla.

Näinkin voi elää, vaikka se on hankalaa.

Joskus saattaa käydä niin, että tutustuu ihmiseen, jonka tunnistaa pitävän ihmisistä (usein he pitävät muistakin eläinlajeista kuin ihmisestä). Kun minulle käy noin, niin suojaukseni putoaa: sulan.

Danan mielestä meidän tulisi tarkastella koskettamisen tabua uudessa valossa. Hän on hyödyntänyt kosketusta omassa terapiatyössään jo useamman vuoden ajan Stephen Porgesin polyvagaaliteorian ohjaamana. Hänen mukaansa fyysinen kontakti voi olla perustavalla tavalla parantava kokemus, kun sitä käytetään tietoisesti, sensitiivisesti, kunnioittavasti ja yhdessä sovitusti.