Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry:n taidenurkkaus
Millaiselta maailma näyttäisi, jos ihmisellä ei olisi kykyä taiteelliseen ilmaisuun? Taide koskettaa meitä, koska se koskettaa tunteitamme. Vaikka kieli on eittämättä keskeisin ihmisten välisen vuorovaikutuksen väline, arkikieli ei useinkaan tavoita syvimpää sisintämme. Trauman taakse piiloutuu vahvoja tunteita, joiden ilmaiseminen onnistuu usein vain intuition ja luovuuden kautta. Ilmaisetko iloa, surua, pelkoa, vihaa tai rakkautta runoilla, musiikilla, valokuvilla tai piirroksilla? Julkaisemme kotisivuillamme Taidenurkkauksessa yhdistyksen jäsenten omia taiteellisia teoksia.
Miksi?
Koska taiteella on parantava vaikutus.
”Todistajan tarve on Sophie Richmanin mukaan yleismaailmallinen ja yleinen; tutustumme itseemme muiden tunnustamisen kautta. Mutta traumaselviytyjälle, jonka kokemus on kaoottinen ja pirstoutunut, todistajatoiminto on erityisen tärkeää; se tarjoaa mahdollisuuden yhteyden korjautumiseen ja integraatioon.
Vertauskuvallinen taiteellinen ilmaisu mahdollistaa itsemme turvallisen tarkastelun ulkoapäin yhdessä toisten todistajien kanssa. Kun trauma on muuttuu taiteelliseksi tuotteeksi, mahdollistaa se, sekä taitellisen työn aikana ja sen jälkeen, kokemuksen reflektion. Tämä tuo traumatisoituneen identiteettiä kannattelevaan rikkinäisen tarinaan koherenssia.
Taiteen luominen voi johtaa lähes ekstaasilta tuntuviin flow-tiloihin, joissa voi hetkittäin tuntua kuin omaa henkilökohtaista minuutta ei olisi lainkaan. Itseäni on kiinnostanut erityisesti nämä flow-tilat, koska kuten Richmankin toteaa, ne ovat hyvin samankaltaisia kuin hypnoottisen transsit.”
Kirjoittanut Kati Sarvela
Teksti on julkaistu alunperin Traumainformoitu sote ja ope Facebook sivulla.
Runoutta (lisätty 2.10.2022, Toivon tähtiä)
IG @laiho.kri)
Musiikkia (lisätty 18.9.2022, Jemina)
Runoutta (lisätty 27.2.2022, Minune)
Kuvataidetta (lisätty 12.9.2021, Nelli N.)
Kuvataidetta (12.8.2020, Mimmu’s art & Anu Maaria)
Tekstejä (päivitetty 15.4.2020)
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Eliza – en tunne tuota ihmistä
Runo: Eliza – en tunne tuota ihmistä
Eliza – Kaksi päivää kaukana poissa
Runo: Eliza – Kaksi päivää kaukana poissa
Eliza – Minäpä pystyn lepäämään
Runo: Eliza – Minäpä pystyn lepäämään
Runo: Eliza – Kun minä olin pieni
Runo: Eliza – Kun minä olin pieni
Musiikkia (lisätty 18.9.2022, Jemina)
Youtube:
Soundcloud:
Runoutta (lisätty 27.2.2022, Minune)
Kuvataidetta (lisätty 12.9.2021, Nelli N.)
Kuvataidetta (12.8.2020, Mimmu’s art & Anu Maaria)
Tekstejä (päivitetty 15.4.2020)
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Eliza – en tunne tuota ihmistä
Runo: Eliza – en tunne tuota ihmistä
Eliza – Kaksi päivää kaukana poissa
Runo: Eliza – Kaksi päivää kaukana poissa
Eliza – Minäpä pystyn lepäämään
Runo: Eliza – Minäpä pystyn lepäämään
Runo: Eliza – Kun minä olin pieni
Runo: Eliza – Kun minä olin pieni
Musiikki / videot
Tutustu kappaleisiin täällä
Video 1:
Kosminen Tahinko – Milloin on minun vuoro? (Spontaani laulu sisäisten lasten kuorosta kertoen)
Laulu kertoo ensinnäkin siitä, miten Kosminen Tahinko on kokenut dissosiaation ja lisäksi hänen eheytymisprosessistaan