Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry:n taidenurkkaus
Millaiselta maailma näyttäisi, jos ihmisellä ei olisi kykyä taiteelliseen ilmaisuun? Taide koskettaa meitä, koska se koskettaa tunteitamme. Vaikka kieli on eittämättä keskeisin ihmisten välisen vuorovaikutuksen väline, arkikieli ei useinkaan tavoita syvimpää sisintämme. Trauman taakse piiloutuu vahvoja tunteita, joiden ilmaiseminen onnistuu usein vain intuition ja luovuuden kautta. Ilmaisetko iloa, surua, pelkoa, vihaa tai rakkautta runoilla, musiikilla, valokuvilla tai piirroksilla? Julkaisemme kotisivuillamme Taidenurkkauksessa yhdistyksen jäsenten omia taiteellisia teoksia.
Miksi?
Koska taiteella on parantava vaikutus.
”Todistajan tarve on Sophie Richmanin mukaan yleismaailmallinen ja yleinen; tutustumme itseemme muiden tunnustamisen kautta. Mutta traumaselviytyjälle, jonka kokemus on kaoottinen ja pirstoutunut, todistajatoiminto on erityisen tärkeää; se tarjoaa mahdollisuuden yhteyden korjautumiseen ja integraatioon.
Vertauskuvallinen taiteellinen ilmaisu mahdollistaa itsemme turvallisen tarkastelun ulkoapäin yhdessä toisten todistajien kanssa. Kun trauma on muuttuu taiteelliseksi tuotteeksi, mahdollistaa se, sekä taitellisen työn aikana ja sen jälkeen, kokemuksen reflektion. Tämä tuo traumatisoituneen identiteettiä kannattelevaan rikkinäisen tarinaan koherenssia.
Taiteen luominen voi johtaa lähes ekstaasilta tuntuviin flow-tiloihin, joissa voi hetkittäin tuntua kuin omaa henkilökohtaista minuutta ei olisi lainkaan. Itseäni on kiinnostanut erityisesti nämä flow-tilat, koska kuten Richmankin toteaa, ne ovat hyvin samankaltaisia kuin hypnoottisen transsit.”
Kirjoittanut Kati Sarvela
Teksti on julkaistu alunperin Traumainformoitu sote ja ope Facebook sivulla.
Runoutta ja novelleja (lisätty 21.9.2023)
1.
Olisin voinut paremmin kertoa ettei ole mitään hätää. Olisin voinut sanoa että
kerta se on ensimmäinen jos ei onnistu niin tee se uudelleen. Koska et voi kuin
ottaa riskejä. Ne riskit joita teet elämässäsi niin on niitä jotka saa kannan oton
moneen eri suuntaan. Usko sitä mitä näet. Et ole yksin. Kun ymmärrän että ei
ole sitä yhtä ja oikeaa vaan monta eri miljoonaa yhden kanssa. Ne tunteet joita
tukahdutan. On niitä joita en koskaan saanut tuoda esille. Ja kun olen varma siitä
ettei mitään enää voi tehdä. Voisin maalata taulun. Voisin kirjoittaa runon.
Voisin kirjoittaa laulun. Voisin yskästä ja heittää maalipurkit päin taulupohjaa.
Ottaa kynän käteen ja kirjoittaa runon siihen. Ja en alkaisi laulamaan koska
maalaamaan tauluun minä voisin nuotit kirjata. Pyyhkiä runo. Maalata
uudelleen heittäen maalipurkit työtä kohti. Hetki sitten ajattelin taas etten voi
mitään paikalleen saada aikaiseksi. Olisin voinut., Kuin siveltimen typpi luojuaa.,
on joskus kuitenkin lopulta minun katsoa ympärilleen ettei ympärillä oleva kauas
kantaa voi kovin pitkälle. Suren sitä. Suren vähän jokaista. Mutta mitä
muutakaan? Kuitenkaan en pahaa teitä kohtaan tarkoita. Halusin vaan sanoa
että joki joka virtaa mereen.. Meren aallot tuo rauhan maan päälle.
2. Uskoin sinua kun sinun kanssa keskustelimme. Uskoin kun hymyiltiin.
Keskustelut johti päätöksien tekoon. Parasta on että saan kertoa avoimesti
unelmia. Onhan se vähän väärä tapa luoda kuvitelmia kun ei ole vielä niin isoa
päätöstä tehty. Lopulta kaiken tietää vain me kaksi. Kaksi samankaltaista. Kaksi
sydäntä jotka yhdistyy keskenään. Miten voi olla niin kaunista? Että saan
mahdollisuuden vaikka mihin asti. Kuuntelet minua. Tulen varmasti
ymmärtämään että haluan todella löytää omanlaisen elämän. Uskomaton
ihminen. Joka auttaa ja vie minua eteenpäin. Et tee väärinymmärryksiä. Olen
iloinen ja positiivinen asiasta että voitas enemmän ja paremmin jutella. Uskon
sinua että unelman myötä täytyy tehdä töitä.! En usko että saan oikein kaikkea
tehtyä. Mutta ainakin kovasti yritän tehdä parhaani. Yllätyn kun en pääse tästä
asiasta ylitse. Polku joka johdattaa. On kuin sydän vailla ystävällisyyttä. Ehkä
minun on parempi että asiat joita huomaan. Niin en voisi enempää toivoa.
3. Jos ihmisten ajatuksia voisi toinen lukea. Voisiko asiat paremmin olla? Kun
en tunne ketään joka voisi tuntea ja kokea samankaltaista. Olisi kai voinut
sanat oikein sanottaa kun en löytänyt sisintä jota voisi ymmärtää. On myös
totta että ehkä tämä tie jota kuljen on ajatuksien tie jota koitan selvittää. Olisi
helpompaa puhaltaa ilmapallon, ilman ajatuksen tuomaa ahdistusta. Viisasta
minusta tuskin tulee niin että vielä muutkin minut kuulee. Kuuleeko kukaan
kun kirjoitan tätä tekstiä? Vain minä ja ajatukseni. Jotta saan elämääni
seesteisemmän tavan. Niin täytyy uskoa että ei ihminen voi muuttua ilman
apua. On totta että elämääni en päättänyt itse. Olisi varmaan voinut uskoa että
sen mitä voin ajatuksistani lukea niin ymmärrän myös sen. Jotta saan uuden
ymmärryksen. En voi mitään uskoa en kuvia osaa oikeastaan lukea. En osaa
nähdä tärkeitä asioita. Olisipa joku joka auttaisi tässä asiassa. Sen päättää vaan
toinen. Voinko uskoa että tähdet ei näy vasta kun on pimeää. Kirjoitusta voisin
jatkaa ja jatkaa, kun on niin paljon pohdittavaa. Kuka voisi tuoda läsnäolon
minulle ja myöntää että kaikki mitä joskus näin. Oli totta ja on totta edelleen.!
4. Revin kukkia niityltä kesä säällä. Olisin valmis kertomaan etten tiedä mitä
täytyy tehdä. Sydän särkyi. Kun en voinut täydentää sanomisia. Löydän
matkaltani rikkinäisen kellon. Miten saan korjattua kellon? Missä avain on?
Löydänkö sen? Oli polku ja kukat tiellä. Varmaan voin kuvitella että uskallus on
rohkeutta. Rohkeutta on se että saa olla omana itsenään. Uskallus poiketa
polulta. Mutta sinne takaisin on vaikeampaa päästä. Pohdin lisää. En saa
polustani selvyyttä. Rikkinäinen kello lopulta korjaantuu. Mutta silti siitä
puuttuu jokin osa. Se on mysteeri.
5. Kerran kävelin metsäpolkua. Puita tuli matkan varrella vastaan. Kävelin.
Juoksin. Kompastuin. Lähden jatkossakin., Metsä on rauhaisa paikka jossa
viihdyn. Aion mennä eteenpäin. En enää ole kenenkään riippuvainen. Vaan
elän elämää josta nautin. Päätökset joita haluan tehdä on päätöksiä joita
harvoin teen. Onhan se niin etten eksy vaikka kuinka pitkälle kävelen metsää
pitkin. Kuulen kuinka linnut laulaa puissa. Mutta kuitenkin minun sisällä on
jokin kipu. Yritän kivusta päästä pois. Tiedän että pääsen siitä vielä kun
kuuntelen itseäni. On yllättävän vaikeaa ymmärtää etten ole kunnossa. On
vaikeaa kertoa kenellekään että haluaisin enemmän mitä nyt on. Ehkä tulen
saavuttamaan. Tiedostan sen. Pohdin metsätiellä että on hyvä pohtia erilaisia
asioita. Ja ajan myötä ymmärtäminen on itselläni kasvanut.
Runoutta (lisätty 2.10.2022, Toivon tähtiä)
IG @laiho.kri)
Musiikkia (lisätty 18.9.2022, Jemina)
Runoutta (lisätty 27.2.2022, Minune)
Kuvataidetta (lisätty 12.9.2021, Nelli N.)
Kuvataidetta (12.8.2020, Mimmu’s art & Anu Maaria)
Tekstejä (päivitetty 15.4.2020)
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Eliza – en tunne tuota ihmistä
Runo: Eliza – en tunne tuota ihmistä
Eliza – Kaksi päivää kaukana poissa
Runo: Eliza – Kaksi päivää kaukana poissa
Eliza – Minäpä pystyn lepäämään
Runo: Eliza – Minäpä pystyn lepäämään
Runo: Eliza – Kun minä olin pieni
Runo: Eliza – Kun minä olin pieni
Musiikkia (lisätty 18.9.2022, Jemina)
Youtube:
Soundcloud:
Runoutta (lisätty 27.2.2022, Minune)
Kuvataidetta (lisätty 12.9.2021, Nelli N.)
Kuvataidetta (12.8.2020, Mimmu’s art & Anu Maaria)
Tekstejä (päivitetty 15.4.2020)
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Ei minun vierelläni kulje enkeli.
Vierelläni kulkee saatanan lähetti.
Minulta on raavittu pois ääriviivat.
Minulle on jätetty riidat, riidat, riidat.
Hajoa palasiksi ihmistunkio.
Jätä jäljelle puhdas aukio.
Häviän täältä kipuna helvettiin.
Niin tiedän varmasti,
että minusta selvittiin.
En nouse osasinakaan.
Ei minua luotu olemaan.
Murru, murene, tukehdu.
Minua, sinua ei ikinä haluttu.
Olen säälittävä ja hajoava.
Katoa, katoa, katoa.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Otin ristin pois kaulalta,
ei se minua suojannut.
Otin sormukset pois,
ei ne kai minun ollutkaan.
Ei sisältäni mitään löytynyt.
Ei siellä ketään ollut.
Kaikki on ulkopuolella.
Vieraina ulkopuolella.
En löydä kättäni.
En tunne kasvojani.
En tunne kipua.
Olen tässä ulkopuolellani.
Jätin itseni yksin,
yksin siihen pelkäämään.
Rajatonta, loputonta pelkoa,
joka leviää ulkopuolelleni
ja saa kaikki minut kiinni.
Nujerru, alistu, häviä, häpeä, katoa.
Minua ei ole oikeasti olemassa.
Se on hyvä asia.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Näen tytön siinä.
Rannalla.
Käsi silittää kylmää vettä.
Silittää ja silittää.
Tulen lähemmäksi ja katson.
Tyttö täynnä kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
Kauhua ja pelkoa.
En saa puhutuksi.
En saa kosketetuksi.
En saa autetuksi.
Tyttö polvillaan rannalla.
Silmät valuu tuskaa.
Tuskaa ja tuskaa.
Viillän käteni auki,
syvältä auki
uudestaan auki.
Viillän ja viillän.
Tyttö nousee rannalta,
sulkee silmät
ja kävelee pois.
Kävelee pois näkymättömiin.
Osasin auttaa sitä.
Auttaa sitä taas.
Olin hetken hyvä ihminen.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Ei niitä ole
ketkä oikeasti rakastaa.
Kaikki ne sinulta
jotakin haluaa.
Annat ajan ja elämän.
Annat itsestäsi ihmisen.
Ei se riitä mihinkään.
Katosit vain toisen elämään.
Niin ei mitään olekaan.
Kaipaat unta, unta vaan.
Ja uneen on helpotus lopettaa.
Kun välillä heräät
ja olo kipuna kouristaa,
uni kohta tulee
ja lohdulla pelastaa.
On hymy tukahtuneena
itkuna hengityksessä.
On nauru kipuna ympärillä.
Ei ole kauniita paikkoja,
ei omaa taivasta pään päällä.
On tuska tuskan ympärillä
ja miksi minä keskellä siinä.
Ja kerran heräät,
etkä itseäsi tunnekaan.
Mikään ei koske
ja kaikki alkaa taas.
Olet joku ihminen.
Joku, joka vieraana kanssasi kulkee.
Minne menette, sitä ei tiedä,
mutta monta jo vierelläsi kulkee.
Vaikka ketään niistä et tunne.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Talvettomana talvena.
Aivan yöllä, yöllä.
Voi kuulla jään
veden pintaan kihartuvan.
Ja kun siihen sydämestä puhaltaa,
kaikki kylmä, paha kaikkoaa.
Ja kun aamulla kiiruhdat katsomaan,
Kevät tekee jo tuloaan.
Kuuntele,
kuulet silloin sen:
oman onnesi sävelen.
Eliza – en tunne tuota ihmistä
Runo: Eliza – en tunne tuota ihmistä
Eliza – Kaksi päivää kaukana poissa
Runo: Eliza – Kaksi päivää kaukana poissa
Eliza – Minäpä pystyn lepäämään
Runo: Eliza – Minäpä pystyn lepäämään
Runo: Eliza – Kun minä olin pieni
Runo: Eliza – Kun minä olin pieni
Musiikki / videot
Tutustu kappaleisiin täällä
Video 1:
Kosminen Tahinko – Milloin on minun vuoro? (Spontaani laulu sisäisten lasten kuorosta kertoen)
Laulu kertoo ensinnäkin siitä, miten Kosminen Tahinko on kokenut dissosiaation ja lisäksi hänen eheytymisprosessistaan