Hallituksen palsta toukokuu 2019
Tällä kertaa Disso ry:n Hallituksen palstalle kirjoittaa Antti, joka vastaa etupäässä yhdistyksen Facebook-tiedottamisesta.
Hei kaikki! Tästä tekstistä tuli etupäässä alustus huhtikuussa käännetylle FT Arielle Schwartzin artikkelille. Mutta toisaalta käännöstyö kertoo paljon minusta ja siitä, miksi olen mukana Disso ry:n toiminnassa.
Olen omassa elämässäni ollut “disson” suhteen siinä mielessä onnekas, että sain oikean diagnoosin melko varhaisessa vaiheessa persoonallisuuden rakenteelliseen dissosiaatioon perehtyneiltä ammattilaisilta. Minulle suositeltuun traumaterapiaan en kuitenkaan silloisella asuinpaikallani päässyt kuin vasta lähes 1,5 vuotta myöhemmin. Käännyin tällöin toisaalta pakon edessä, toisaalta itselleni luonteenomaisen älyllisen uteliaisuuden ajamana Internetin ja kirjojen sisältämän traumatiedon puoleen. Traumaa ja/tai dissosiaatiota tarkasti ja myötätuntoisesti ymmärtävien ihmisten sanat ovat ehtineet olla minulle monesti turvallisen ihmisen korvike. Ne ovat auttaneet minua mm. tiedostamaan, että kehollisella oireilullani oli selityksensä ja hoitokeinonsa. Niiden avulla olen ylläpitänyt toivoa edes älyllisellä tasolla siitä, että #traumastavoitoipua.
Esimerkkinä omaan terapiaprosessiini tuomastani tiedonlähteestä haluan mainita Richard Schwartzin kehittämän Internal Family Systems (IFS) -terapian. Bessel van der Kolk kirjoittaa siitä suomennetussa kirjassaan Jäljet kehossa (2017). Schwartz havaitsi vakavasti traumatisoituneita ihmisiä hoitaessaan muun muassa, että jokaiselta heistä löytyi lopulta vahingoittumaton Minä (Self), ihmisen syvin ydin, jolla on monia positiivisia ominaisuuksia, kuten tyyneys, uteliaisuus, selkeys, myötätunto, luottamus, luovuus, rohkeus ja yhteys toisiin. Tähän syvimpään Minään pääsee käsiksi neuvottelemalla muiden osien (ja IFS:ssä ajatellaan kaikkien ihmisten omaavan osia, “dissossa” ne ovat vain enemmän erillään toisistaan) kanssa. Neuvottelun tarkoituksena on saada ne siirtymään ainakin hetkeksi sivuun. Tällöin Minän luontaiset ominaisuudet saa käyttöönsä. Tätä käsitettä Schwarz ei ole löytänyt muista länsimaisista psykoterapioista, mutta kylläkin vanhemmista viisaustraditioista.
Toki pelkkä tieto ei ole riittänyt omalla toipumisen tielläni. Olen siksi hyvin kiitollinen niistä ihmisistä, joiden kanssa “luettu on tullut lihaksi”. Mieleeni palaavat tätä kirjoittaessani toipumiseni alkuvaiheesta ensimmäiset oman tilanteeni seikkaperäisemmät jakamiset. Näistä kahdesta ihmisestä tuli minulle ja toipumiselleni tärkeitä seuraavien vuosien ajaksi. Toinen heistä kiitti rankan tarinan kuultuaan rohkeudestani kertoa, ja kuinka hän piti kunnia-asiana ja arvostuksen merkkinä sitä, että olin päättänyt luottaa juuri häneen. Ensimmäinen terapeuttini puolestaan aloitti terapian esittelyn kertomalla, että “käsiksi ei saa käydä, eikä omaisuutta täällä rikkoa, mutta muuten kaikki on sallittua”. Nuo hetket ovat jääneet mieleeni, koska ne ovat osaltaan korjanneet sitä haavaa, ettei minun tunteitani ollut aiemmin kestetty (eikä totuutta suurimmalla hädän hetkellä). Tärkeitä ihmisiä on tullut elämääni myöhemminkin, ja heistäkin olen kiitollinen.
Viimeisimmän ison kriisivaiheen aikana koin, että minulla ei ollut tilaa kertoa omaa tarinaani, koska sitä ei välttämättä kestetty. Traumatietoisuuden lisäämisestä tuli minulle tärkeä kanava prosessoida omaakin tilannettani tavalla, josta toivottavasti olisi apua muillekin. Traumatietoisuutta pääsin ensiksi levittämään Onks sul traumoi? -Facebook-sivun järjestyksessä toisena ylläpitäjänä. Sen kautta päädyin mukaan Disso ry:n toimintaan.
Disso ry:ssä tekemäni yhteistyön tuorein hedelmä on tämä käännösartikkeli nettisivuillamme. Sen kirjoittaja, FT Arielle Schwartz ei ole yhden terapiakoulukunnan kasvatti. Sen sijaan hän yhdistää työssään ja kirjoituksissaan minua puhuttelevalla tavalla mm. persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teorian ja polyvagaalisen teorian ymmärrystä sekä kehopainotteisen psykoterapian oppeja.
PS. Tällä videolla Richard Schwartz kertoo ja demonstroi mielikuvaharjoituksen voimin IFS-terapiaa: