Liiallisen miellyttämisen tarve monimuotoisessa PTSD:ssä – Arielle Schwartz

Arielle Schwartzin englanninkielisen artikkelin liiallisen miellyttämisen tarpeesta / reaktiosta ovat kääntäneet Itä-Suomen yliopiston englannin kielen ja kääntämisen opiskelijat Minna Ruokosen…...
13 maaliskuun, 2023

KLIININEN PSYKOLOGI ARIELLE SCHWARTZ – MONIMUOTOINEN (KOMPLEKSINEN) POSTTRAUMAATTINEN STRESSIHÄIRIÖ (PTSD) JA LIIALLINEN MIELLYTTÄMISEN TARVE

Alkuperäinen englanninkielinen teksti: The Fawn Response in Complex PTSD, Arielle Schwartz 9.3.2021 (linkki). Kuvat alkuperäisestä artikkelista. Käännös: Itä-Suomen yliopiston englannin kielen ja kääntämisen opiskelijat Minna Ruokosen ohjauksessa. 

This article has been translated from English and published here with the permission of the author. Images used here are from the original article. You can find the original article in English here.

TUNTEIDEN SÄÄTELY JA LAPSUUDEN TRAUMA 

Lapsi tarvitsee terveen, huolehtivan ja huomioivan aikuisen tukemaan sosiaalisen älykkyyden ja tunneälyn kehittymistä. Vanhemman tehtävä on auttaa lasta tuntemaan olonsa turvalliseksi, jotta tämä uskaltaa ilmaista vaikeita tunteitaan. Kun lapsi tuntee olonsa tuetuksi, hän oppii, että stressaavat tilanteet ovat vain väliaikaisia ja ne on mahdollista muuttaa positiivisella tavalla voimaannuttaviksi kokemuksiksi tai vahvemmiksi ihmissuhteiksi.  

Jos vanhemmat eivät osoita kiintymystä, kontrolloivat tai lyövät laimin, lapsen tunneilmaisut eivät kehity terveelle tasolle. Tällaisessa turvattomassa ympäristössä lapsi muuttuu joko äkkipikaiseksi tai tunteitaan vältteleviksi. Joissakin tapauksissa lapsi oppii tarkkailemaan vanhempiensa huolia tai ottaa itselleen vastuun vanhempien tunteista. Tätä prosessia, jossa aletaan huolehtia muiden tarpeista omien tarpeiden kustannuksella, kutsutaan liialliseksi miellyttämisen tarpeeksi (engl. fawn response).  

Muiden liiallinen miellyttäminen johtaa omista tunteista ja tarpeista irtautumiseen. Lapsuudessa tämä johtuu siitä, että lapsen täytyy tukahduttaa aidot surun, pelon ja vihan tunteensa, jotta vanhempi tai hoivaaja ei suuttuisi ja kohtelisi lasta julmasti. Tämän seurauksena lapsi oppii kääntämään negatiiviset tunteensa itseensä, mikä näkyy itsekritiikkinä, itseinhona tai itsetuhoisena käytöksenä. Aikuisiässä käsittelemättä jäänyt miellyttämisen tarve voi johtaa läheisriippuvuuteen, masennukseen tai somaattiseen oireiluun. 

Logo of Somatic Experiencing International (https://traumahealing.org/)

MISTÄ LIIALLISESSA MIELLYTTÄMISESSÄ ON KYSE?

Kun lapsi oppii selviytymään huolehtimalla vanhempiensa emotionaalisista tarpeista, hän turvautuu liialliseen miellyttämiseen, suojamekanismiin, johon on paneutunut esimerkiksi psykoterapeutti Pete Walker kompleksista PTSD:tä käsittelevässä teoksessaan. Liiallinen miellyttäminen tarkoittaa sellaisen henkilön lepyttämistä tai miellyttämistä, joka on sekä hoivaaja että uhka. Esimerkkejä liiallisesta miellyttämisen tarpeesta: 

  • “Toivoin, että kun huolehdin hänestä, hänkin huolehtisi minusta.” 
  • “En ikinä näyttänyt todellisia tunteitani, koska pelkäsin, että hän kostaisi.” 
  • “Varoin aina sanojani, koska en ikinä tiennyt, milloin hän raivostuisi.” 
  • “Minun oli mukauduttava hänen mielialoihinsa.” 

Kun ihminen pyrkii miellyttämään muita liikaa, hän sivuuttaa omat tarpeensa ja joissain tapauksissa identiteettinsä huolehtiakseen muiden tarpeista. Aikuisena käsittelemätön miellyttämisen tarve voi johtaa toisten mielistelyyn tai läheisriippuvuuteen, jolloin yksilö jatkaa omien tarpeidensa laiminlyömistä ylläpitääkseen ihmissuhteitaan. 

Jos sinulla on vaikeuksia liiallisen miellyttämisen tarpeen kanssa, on tärkeää, että kehität omia rajojasi, otat huomioon omat tarpeesi ja harjoittelet tietoisuutta omista tunteistasi. 

Logo of Somatic Experiencing International (https://traumahealing.org/)

LIIALLINEN MIELLYTTÄMINEN JA KIINTYMYSSUHTEET 

Kaltoinkohdellulla lapsella on toisaalta tarve paeta vaarallisesta ympäristöstä, toisaalta tarve säilyttää kiintymyssuhde hoivaajiinsa. Ihmisellä on biologinen tarve muodostaa kiintymyssuhde vanhempiin tai hoivaajiin silloinkin, kun nämä pahoinpitelevät, laiminlyövät, kritisoivat tai nöyryyttävät lasta.

Koska lapsi ei voi paeta turvattomasta kodista, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä vaarallisesta ympäristöstä siedettävä. Tämä onnistuu vain siten, että dissosiaatio jakaa minuuden kiintymyssuhdetta ylläpitävään ja kaltoinkohtelun tiedostavaan osaan. Yhteys jälkimmäiseen osaan on usein katkaistava, jotta lapsi voi selviytyä. Monesti dissosiaatio-oireet jatkuvat aikuisikään asti, jotta kaltoinkohtelun muistoa ei tarvitsisi kohdata. 

Liiallinen miellyttämisen tarve saa lapsen “huolehtimaan” vanhemmistaan ja rajoittamaan vihan tai ahdistuksen ilmaisemista, koska hän toivoo vähentävänsä näin kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin riskiä. Monissa tapauksissa lapsi kääntää negatiiviset tunteensa itseensä, mikä pahentaa itsekritiikkiä, itseinhoa ja itsetuhoista käyttäytymistä. Aikuisuudessa tämä voi johtaa masennukseen tai somaattisiin oireisiin ja sairauksiin. 

MIELLYTTÄMINEN JA VAGUSHERMO 

Fysiologisesta näkökulmasta liialliseen miellyttämiseen pyrkivä henkilö tulkitsee toisten sosiaalisia ja emotionaalisia signaaleja, jotta voisi huolehtia heidän tarpeistaan. Liialliseen miellyttämiseen kuuluu myös turta olo ja omista kehotuntemuksista ja tarpeista irtaantuminen. Tämä voi johtaa derealisaatio- ja depersonalisaatio-oireiluun. Tällöin yksilöstä voi tuntua, että ympäröivä maailma ei ole todellinen, kuin hän eläisi sumussa, tai kuin hänen kehonsa ja tekonsa eivät olisi osa häntä. 

Polyvagaaliteorian näkökulmasta yllä kuvatut oireet liittyvät kahteen eri vagushermon aktivoitumistapaan. Toisten sosiaalisille ja emotionaalisille signaaleille yliherkistynyt yksilö turvautuu liikaa ventraaliseen hermokokonaisuuteen eli sosiaalisten yhteyksien järjestelmään muiden lepyttämiseksi ja miellyttämiseksi. Irrallisuuden ja epätodellisuuden kokemukset taas liittyvät vagushermon evolutiivisesti varhaisempaan rakenteeseen, dorsaaliseen hermokokonaisuuteen. Se aktivoi alkukantaisen parasympaattisen hermoston ja lamaannuttaa taistele tai pakene -puolustusreaktion, mikä on tärkeä selviytymiskeino, jos vaarallisesta tilanteesta ei pääse pois. Vagaalisiin hermoratoihin tukeutuminen voi ajan mittaan johtaa uupumukseen. (Lisätietoa polyvagaaliteoriasta ja kompleksisesta PTSD:stä englanniksi täältä). 

MITEN PÄÄSTÄ EROON LIIALLISESTA MIELLYTTÄMISESTÄ?

Liiallisen miellyttämisen kierteestä eroon pääseminen edellyttää, että tunnistat, milloin keskityt enemmän läheistesi ongelmiin kuin omiin tarpeisiisi ja yrität miellyttää muita liikaa. Ole kuitenkin lempeä itseäsi kohtaan! Paraneminen voi viedä aikaa. Liiallinen miellyttäminen on opittu selviytymisstrategia, eli sitä on hankala tunnistaa itse. 

On hyvä muistaa, että lapsena jouduit ehkä miellyttämään muita selviytyäksesi, mutta nyt voit toimia eri tavalla. Voit oppia huolehtimaan itsestäsi paremmin ja asettamaan terveempiä rajoja ihmissuhteissasi. Ajan kuluessa tästä tulee vähitellen helpompaa, kun opit ja harjoittelet uusia toimintatapoja. Seuraavat kaksi harjoitusta voivat olla avuksi.  

SAAVUTA SISÄINEN VIISAUTESI: 

Liiallinen miellyttäminen voi johtaa omista tunteista, tuntemuksista ja tarpeista irtautumiseen. Oman kehon kuunteleminen on yksi tärkeä keino palautua omaksi itseksesi. Sisäisen viisauden saavuttaminen edellyttää kehotietoisuutta. Pysähdy hetkeksi näitä sanoja lukiessasi, ja huomaa kuinka intuitiosi kommunikoi aistiesi kautta. 

Pohdi hetki jotakin haastetta, joka sinulla on tällä hetkellä elämässäsi. Kuuntele ja aisti samalla, miten tuntemuksesi muuttuvat vatsassasi, rinnassasi tai kurkussasi. Huomaatko pieniä muutoksia hengityksessäsi? Sen sijaan, että sivuuttaisit nämä tuntemukset, kysy itseltäsi: mitä kehoni haluaa viestiä minulle? Jatka tämän harjoituksen kokeilua. Ajan kuluessa saatat huomata, kuinka kehosi, mielesi ja tunteesi toimivat yhdessä. Näin voit saavuttaa sisäisen viisautesi.

ILMAISE TODELLISET TUNTEESI: 

Liiallisen miellyttämisen tarve voi estää sinua kuulemasta omaa sisintäsi. Päiväkirjan kirjoittaminen voi auttaa sinua kuulemaan äänesi, jolloin pääset käsiksi sisäiseen viisauteesi. Nyt kun olet aikuinen, voit antaa itsellesi luvan ilmaista todelliset tunteesi. Käy läpi kesken jääneitä keskusteluja tai lapsuuden käsittelemättömiä asioita jatkamalla seuraavia lauseita. Mieti rauhassa, mitä olisit halunnut sanoa vaikeassa tilanteessa. Tässä harjoituksessa tarkastelet trauman kipeitä vaikutuksia, mutta se auttaa sinua pohtimaan myös omia vahvuuksiasi. Muistathan, että saat itse määrätä tahdin minkä tahansa hoitavan strategian suhteen! 

 

  • Kun loukkasit minua, minusta tuntui… 
  • Kauhein asia mitä sanoit tai teit, oli… 
  • Eniten pelkäsin, että…
  • Mitä toivon sanoneeni sinulle silloin, mutta mitä en koskaan sanonut…
  • Et voi koskaan viedä minulta…
  • Tiedän olevani vahva, koska… 
  • Mitä haluan sinun tietävän minusta… 

HALUATKO OPPIA LISÄÄ KOMPLEKSISEN PTSD:N HOIDOSTA? 

Arielle Schwartzin ammattilaisille suunnattu Complex PTSD Treatment Manual: An Integrative Mind-Body Approach to Trauma Recovery on tilattavissa mm. täältä (Adlibris) tai täältä (Amazon). Asiakkaille suunnattu A Practical Guide to Complex PTSD: Compassionate Strategies for Childhood Trauma on tilattavissa mm. täältä (Adlibris) tai täältä (Amazon).

LISÄTIETOA ARIELLE SCHWARTZISTA 

Arielle Schwartz on filosofian tohtori ja psykologi. Hän on perehtynyt erityisesti kompleksisen PTSD:n ja trauman hoitamiseen ja kirjoittanut aiheesta useita teoksia. Schwartz toimii psykoterapeuttina yksityispraktiikallaan Coloradossa. Arielle Scwhartzin nettisivut.

Lisää kirjoituksia ammatilaisilta

Ajatuksia vertaisuudesta ”Se on jonkinlainen turvasatama ja yhteisö”-opinnäytetyön pohjalta

Ajatuksia vertaisuudesta ”Se on jonkinlainen turvasatama ja yhteisö”-opinnäytetyön pohjalta

Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijan opinnäytetyö vertaisuudesta tutki ja kehitti vertaistuen muotoja vakavasti traumatisoituneille. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaiset vertaistukimuodot sopivat parhaiten kohderyhmälle sekä mikä vertaisuudessa auttaa kohderyhmää. Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry:lle toteutetussa opinnäytetyössä oli kaksi kantavaa teemaa:
Yhdistyksen vertaistoimintojen kehittäminen uuden vertaistukiryhmän pilotoinnin avulla. Vertaisuuden hyötyjen tutkiminen teorian sekä pilottiryhmästä saatujen tulosten perusteella.

lue lisää
Hyvinvoinnin eriytyminen

Hyvinvoinnin eriytyminen

Traumatisoituminen voi altistaa hyvinvoinnin heikkenemiselle monella tapaa. Jos traumatisoitumista tai dissosiaatiohäiriötä ei tunnisteta, hoito ei välttämättä ole riittävän tehokasta tai oikeanlaista ja se voi vaarantaa opiskelu- tai työkyvyn. Työkyvyn menetys voi johtaa syrjäytymiseen tai taloudellisiin ongelmiin. … Yleinen traumatietoisuus sote-alalla voisi nopeuttaa oikean diagnoosin saamista ja auttaa ehkäisemään oireiden pahenemista tai niiden ylisukupolvisuutta.

lue lisää
Oulun hoitomalli epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon

Oulun hoitomalli epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon

Pitkään epävakaata persoonallisuushäiriötä pidettiin parantumattomana sairautena. Nykyään käsitys on kuitenkin, että häiriöstä voi toipua onnistuneesti, eikä epävakaa ihminen ole läheisilleen vaarallinen.

Alanampa-Kantanen toivoo, että häiriöstä puhuttaisiin myönteisemmin, myös siitä kärsiviä varten.

– Jos olet saanut diagnoosin, vaikka kaikki olisi nyt kamalaa ja sekaisin, oikealla tuella asiat voivat muuttua. Se vaatii myös, että itsekin osallistut ja avaat itsesi muille, hän muistuttaa.

lue lisää
Koskettamisen tabu ja potentiaali psykoterapiassa

Koskettamisen tabu ja potentiaali psykoterapiassa

Danan mielestä meidän tulisi tarkastella koskettamisen tabua uudessa valossa. Hän on hyödyntänyt kosketusta omassa terapiatyössään jo useamman vuoden ajan Stephen Porgesin polyvagaaliteorian ohjaamana. Hänen mukaansa fyysinen kontakti voi olla perustavalla tavalla parantava kokemus, kun sitä käytetään tietoisesti, sensitiivisesti, kunnioittavasti ja yhdessä sovitusti.

lue lisää

Liity yhdistyksen jäseneksi!

Copyright © 2024 Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry