Osteopatia traumatoipujan tukena

Osteopaattinen hoito kuuluu monen traumatoipujan terapiapalettiin. Moni on löytänyt sen etsiessään apua kroonisesta stressistä johtuviin terveysongelmiin ja epätasapainotiloihin, jotka ovat…...

Osteopatia traumatoipujan tukena

Osteopaattinen hoito kuuluu monen traumatoipujan terapiapalettiin. Moni on löytänyt sen etsiessään apua kroonisesta stressistä johtuviin terveysongelmiin ja epätasapainotiloihin, jotka ovat arkipäiväisiä seuralaisia monimuotoista traumataakkaa kantaville. Hoitomuodon mahdollisuuksia ei kuitenkaan maassamme tunneta niin laajasti kuin soisi, minkä vuoksi halusin kirjoittaa aiheesta laajasti yhdistellen omiin hoitokokemuksiini perustuvaa kokemustietoa sekä asiantuntija- ja tutkimusnäkökulmaa. Kirjoitusta varten haastattelin osteopaatti Sinikka Tiaista, jolla on traumainformoitu työote ja arvokasta kokemusta kroonisen stressin aiheuttamien ongelmien hoitamisesta osteopatian keinoin.

Ensikosketus osteopatiaan

Hakeuduin osteopaatille ensi kertaa pari vuotta sitten, kun olin useamman kuukauden ajan kärsinyt epämääräisistä kehollisista oireista, jotka eivät tuntuneet väistyvän. Oireet muistuttivat flunssan jälkitilalle ominaista väsymystä ja kipuilua. Erityisesti rasituksen jälkeen ne ilmaantuivat muistuttamaan siitä, että keho ei ollut aivan voimissaan. Tutkimuksissa ei ilmennyt mitään erityistä, mutta minua hoitanut lääkäri mainitsi joidenkin hyötyvän osteopatiasta. En tällöin osannut aavistaa, että hoitomuoto jäisi vuosiksi vakituiseksi osaksi toipumismatkaani kompleksisen trauman kanssa.

Osteopaattiliiton sivuilla osteopatia kuvataan manuaaliseksi hoitomuodoksi, jossa keskitytään tukemaan ihmisen kokonaisvaltaista terveydentilaa. Hoidossa korostetaan kehon rakenteellisten ominaisuuksien ja toiminnallisuuden välistä vahvaa yhteyttä ja kehon luontaista parantumiskykyä. (1)

Osteopaatti Sinikka Tiaisen mukaan Suomessa lääkärit vielä harvemmin lähettävät potilaitaan osteopatiaan toiminnallisten oireiden tai stressiin liittyvien oireiden vuoksi.

– Yleisempää on, että asiakkaat löytävät osteopatian kuultuaan muiden vastaavanlaisista oireista kärsivien hoitokokemuksia osteopatiasta. Viime vuosina autonominen hermosto ja etenkin vagushermo ja sen vaikutukset terveyteen on ollut varsin suosittu aihe hyvinvointimediassa ja monet ovat löytäneet osteopatian sitä kautta. Monille traumatoipujille polyvagaaliteoria on tullut tutuksi esim. terapian kautta ja osteopatiasta osataan etsiä apua vireystilan säätelyyn. Osteopatiassa autonomista hermostoa ja vagushermoa osana sitä on hoidettu aina. Tutkimuksiakin alkaa jo löytyä siitä, kuinka osteopaattinen hoito vaikuttaa tähän hermostomme tahdosta riippumattoman osan toimintaan tukien terveyttä (2, 3, 4).

Hiljattain aiheesta on kirjoitettu Eveliina Aallon ja Minnamari Jalavan opinnäytetyössä ”Osteopatia traumaperäisen stressihäiriön hoidossa” (2019). Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan osteopaattisella hoidolla voidaan vaikuttaa muun muassa autonomiseen hermostoon, pitkäkestoisia stressireaktioita kontrolloivaan HPA-akseliin, interoseptioon sekä esimerkiksi univaikeuksiin, uupumukseen ja masentuneisuuteen (5). Tämä tieto ei kuitenkaan ole vielä tavoittanut valtavirtaa, ja monelle ajatus voi tuntua vieraaltakin.

– Alkutaipaleellaan reilut 100 vuotta sitten osteopatialla hoidettiin paljon infektiosairauksia, mutta nykyään osteopatia on tunnetuinta erilaisten tuki- ja liikuntaelinvaivojen, kuten selkäkivun hoidossa. Siitä voi kuitenkin saada apua monenlaisiin muihinkin vaivoihin ja tiloihin, kuten toiminnallisiin oireisiin, joihin ei löydy lääketieteellistä selitystä tai hoitoa. Tällaisia ovat olla esim. unettomuus, erilaiset krooniset kiputilat tai toiminnalliset vatsavaivat. Osteopatia voi olla terveyttä ylläpitävää ja ennaltaehkäisevää, oireita lievittävää ja parantavaa hoitoa tai toisen hoitomuodon kanssa rinnakkaista hoitoa. Keho-mieliyhteyden haasteissa, kuten kroonisessa stressissä tai muussa traumaperäisessä oireilussa osteopatia toimii parhaiten psykoterapian rinnalla tukien paranemisprosessia keholähtöisesti, Sinikka kertoo.

Kuva John Hain Pixabaystä

Monta reittiä kokonaisvaltaiseen terveyteen

Osteopatian kenttä on monimuotoinen, mutta kaikkia hoitajia yhdistävät samat kokonaisvaltaiseen ihmiskuvaan perustuvat periaatteet sekä virallinen koulutus. Sinikka kuvaa tätä kenttää erilaisina, lähinnä hienovaraisuudessaan toisistaan poikkeavina väylinä kohti samaa kokonaisvaltaista tasapainoa. Tämä tarkoittaa, että pyrkiessään vaikuttamaan tiettyyn vaivaan osteopaatti huomioi sekä kehon eri järjestelmien mutta myös mielen tai henkisen olemuksemme keskinäisen riippuvuuden.

– Osteopatian kenttä on todella laaja ja sen harjoittajat monesti suuntautuvat sen sisällä enemmän tai vähemmän kohti jotain tiettyä osa-aluetta, jonka kokevat omaan hoitotyyliinsä ja persoonaansa parhaiten istuvaksi. Käsitys ihmisestä kokonaisuutena on kuitenkin aina hoitoa ohjaavana ideana taustalla. Toisille paras reitti tuohon kokonaisuuteen on biomekaaninen lähestyminen, jossa käytännössä hoidetaan käsittelevämmillä tekniikoilla etenkin lihaksia, faskioita ja niveliä. Toisille tuo reitti kokonaisuuteen aukeaa kraniaalisen ja biodynaamisen lähestymisen kautta, jossa hoito on hienovaraisempaa ja jossa korostuu herkkä ja kuunteleva vuorovaikutus asiakkaan kanssa. Kaikilla osteopaateilla lähestymistavasta riippumatta on syvä ymmärrys anatomiasta ja fysiologiasta. Se tarkoittaa mm. sitä, että havainnoimme käyttämiemme tekniikoiden vaikutuksia ainakin kehon nestekiertoon ja hermostoon osaamisemme mukaan niin laajasti kuin mahdollista, myös mm. hormonaaliseen säätelyyn ja immuniteettiin, Sinikka kuvailee.

Suomessa kaikki osteopaatit ovat Valviran hyväksymiä terveydenhuollon ammattilaisia, joiden opinnot perustuvat fysiologian, anatomian, embryologian sekä muiden biolääketieteellisten tieteiden periaatteisiin. Osteopaatit on koulutettu tunnistamaan lääkärin hoitoa vaativat tilat, ja he toimivat yhteistyössä muiden terveydenhuoltoalan ammattilaisten kanssa. (6) Biodynaaminen osteopatia on suuntaus, jota voi opiskella useita vuosia kestävissä syventävissä koulutuksissa.

– Mitä hienovaraisempaan suuntaan hoidossa mennään, sitä tärkeämpänä pidän, että hoitajalla on vankka osaaminen ihmisen kehosta ja ymmärrys siitä, mikä on normaalia. Tällöin hoitaja tietää oman osaamisensa rajat ja osaa tarvittaessa ohjata asiakkaan eteenpäin lääkäriin tai kokeneemmalle hoitajalle. Tämä osaaminen tulee juuri noiden nelivuotisten perusopintojen kautta. Virallinen koulutus varmistaa osteopaattisen hoidon turvallisuuden.

Sinikan oma toipumismatka ja ihmiskuva on ohjannut häntä tekemään omaa hoitotyötään nimenomaan hienovaraisemmasta ja kokemuksellisuutta korostavasta näkökulmasta:

– Itse olen halunnut perusopintojen jälkeen opiskella lisää nimenomaan biodynaamista osteopatiaa. Koen, että se laajentaa valtavasti sitä aluetta ihmisen systeemissä, johon hoidolla voidaan vaikuttaa. Perusopinnot keskittyvät käytännössä siihen body-puoleen ihmisen kokonaisuudesta, vaikka taustalla onkin holistinen ihmiskäsitys. Oma toipumisen polkuni on kulkenut paljolti siellä mind-spirit-puolella. Siksikin luontainen kiinnostukseni on kohdistunut kraniaaliseen ja biodynaamiseen osteopatiaan, josta olen saanut paljon lisää oppia juuri näille osa-alueille.

– Olen etsinyt hoitomuotoa, jossa käsitys ihmisestä ja todellisuudesta olisivat yhteneväiset omieni kanssa. Biodynaaminen osteopatia on toistaiseksi lähimpänä tätä. Biodynaamisessa osteopatiassa on mahdollista porautua nimenomaan kokemuksellisesti ihmisen olemuspuoliin: kehon kautta tunteisiin, ajatuksiin ja uskomuksiin ja siitä eteenpäin yhä hienovaraisempiin kerroksiin, kehon kantaessa näitä kaikkia. Minulle biodynaaminen osteopatia on ollut ja on edelleen tärkeä keino yhä kokonaisempana olentona ilmentymistä itsessäni ja osana ympäristöäni. Tätä kokemusta haluan tuoda myös asiakkailleni hoitojen myötä.

Kuva Susann Mielke Pixabaystä

Mitä hoidossa tapahtuu?

Ensimmäisellä osteopatiakäynnillä asiakasta haastatellaan tämän oireista ja yleisestä terveydentilasta. Osteopaatti kartoittaa myös terveydellistä historiaa, lääkityksiä ja muita käytettyjä hoitoja. Tarkoituksena on saada mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva asiakkaan tilanteesta. Osteopaatti kirjaa asiakkaan antamat tiedot potilastietoihin, jotka ovat aina luottamuksellisia. Haastattelun jälkeen osteopaatti tutkii kehoa erityisesti palpoimalla eli tunnustelemalla kudosten laatua ja liikettä käsin. Myös kehon liikkuvuutta ja toimintaa voidaan tutkia erilaisin liikkein.(6)

– Osteopaattina minun on tärkeää luoda käsitys asiakkaasta ja hänen terveytensä tilasta haastattelemalla ja tutkimalla ennen hoitoa. Niiden aikana käyn jatkuvaa hiljaista päättelyä siitä, mistä mahdollisesti on kyse, mitkä elinjärjestelmät ovat koetuksella asiakkaan kehossa ja onko mahdollisesti jotain kontraindikaatioita hoidolle. Ennen hoitoa kuulen mielelläni myös asiakkaan toiveen juuri tämänpäiväiselle hoidolle. Vaikka asiakas olisi hoitojaksolla ensisijaisesti stressin tai trauman takia, voi olla tärkeää hoitaa ensin esim. kipua, jos sellaista sillä hetkellä on. Koen tärkeäksi asettaa yhteinen intentio hoidolle asiakkaan kanssa, Sinikka kuvaa.

– Hoito itsessään voi olla hyvinkin intuitiivinen, niin etten sen aikana enää mieti anamneesia. Keho on aina viisaampi kuin mieli ja pyrin antamaan sille tilaa hoidon aikana.

Oma ensimmäinen hoitokertani oli kokemuksena kiinnostava ja tyynnyttävä. Yksinkertaisuudessaan se tuntui turvalliselta läsnäololta toisen ihmisen kanssa, sekä mahdollisuudelta antautua tämän kontaktin kannateltavaksi. Osteopaatti tuki omia voimavarojani auttamalla minua löytämään syvän ja rauhallisen hengityksen sekä päästämään irti tarpeettomista jännityksistä. Tuntui ihmeelliseltä, että hoitajan kevyt kosketus, keinuttelu tai painelu vaatetuksen läpi saattoivat vaikuttaa niin huomattavasti kehoon ja mieleen. Koska olo oli niin turvallinen, en pelännyt reaktioitani, vaan tarkastelin niitä neutraalisti. Havaitsin kehossa erilaisia luonnollisia virtauksia, joita hoito pani liikkeelle.

Minun ei tällöin vielä ollut helppo kokea kehoani kovin eläväisenä ja virtaavana kokonaisuutena, miksi oli erityisen ilahduttavaa pystyä jonkun avustuksella antautumaan näin kuuntelevaan ja intiimiin tilaan. Osan tuntemuksista koin myös tunteina, kuten liikutuksena. Hoidon aikana kehoni halusi myös purkaa päällimmäisiä jännityksiään tärisemällä ja nykimällä hieman. Välillä olin niin levollisessa tilassa, että mielen hälinä hiljeni lähes kokonaan. Voi ajatella, että hoito auttoi minua pysymään sietoikkunassa samalla, kun se pani liikkeelle monenlaisia kokonaisvaltaisia tuntemuksia. Nykyisin kuvailisin omaa kokemustani hoidosta hyvin toimivana yhteissäätelynä ja eräänlaisena avustettuna meditaationa.

Sinikka kuvailee hoitoa hoitajan näkökulmasta hyvin herkkänä ja intuitiivisena vuorovaikutuksena, jonka vaikutukset voidaan havaita kehon, mielen ja tietoisuuden tasolla:

– Kraniaalisen ja biodynaamisen osteopatian saralla hoidossa käytetään kokemuksellisia ilmiöitä, jotka eivät ole vielä empiirisesti mitattavissa. Hoidossa tapahtuu asioita, jotka ovat hoitajan koettavissa ja joita kokenut harjoittaja osaa tulkita ja ohjaillakin antautumalla vuorovaikutukseen näiden ilmiöiden kanssa. Ne tapahtuvat sekä hoidettavan että hoitajan kehossa ja ympäröivässä tilassa. (7) Osteopatiassa ei puhuta energiasta eikä välitetä energiaa hoidettaville, toisin kuin energiahoidossa. Osteopaattisessa biodynaamisessa hoidossa ollaan herkästi läsnä sille, mitä juuri sillä hetkellä hoidettavan keho-mieli-tietoisuus haluaa ilmentää. Yleensä hoito vie laajenemisen suuntaan, pois oman kehon ja mielen ehdollistumista ja rajoitteista kohti tietoisempaa läsnäoloa sekä itsessä että osana ympäröivää maailmaa. Kehon tasolla tämä tarkoittaa syvää rentoutumista ja itseparanemismekanismien parempaa toimintaa (elinjärjestelmien harmonista yhteistoimintaa, homeostaasia, ja kykyä reagoida sitä uhkaaviin tilanteisiin tarkoituksenmukaisesti).

– Käytän hoidossa myös tietoiseen kosketukseen pohjautuvaa faskiaalista lähestymistapaa, jonka vaikutuksista tiedämme jo enemmän tutkimuksenkin kautta. Krooniseen kipuun ja mielenterveyden haasteisiin liittyy häiriintynyt toiminta interoseptiossa eli siinä, kuinka koemme ja tulkitsemme kehon sisäisen tilan ja sen tuntemukset. Osteopatiahoidolla päästään vaikuttamaan tähän säätelyyn, jolloin esim. ahdistukseksi tulkittujen kehollisten tuntemusten merkitys muuttuu hoidettavan kokemusmaailmassa (8).

– Hoidon jälkeen pyrin taas suhteuttamaan sen aikaiset tapahtumat anamneesiin. Yleensä käymme myös lyhyen keskustelun asiakkaan kanssa hänen ja minun kokemuksista ja havainnoista sekä saatan antaa joitain (mielikuva)harjoitteita tai ajatuksia mukaan otettaviksi. Hoidon aikana on toki mahdollista keskustella, mutta usein etenkin hoitojakson edetessä sanattomuus on sekä minun että asiakkaan luonnollinen valinta hoidon aikana.

Kuva Victoria_rt Pixabaystä

Trauma osteopatiassa – onko hoito turvallista?

Aallon ja Jalavan (2019) opinnäytetyössä osteopatian todettiin sopivan traumatoipujalle sen ”vahvistaessa fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja monitahoisesti sietoikkunaa tukien”5. Trauman turvallista hoitoa takaavina tekijöinä korostuivat osteopaatin kompetenssit sekä laadukas vuorovaikutussuhde, jonka todettiin myös itsessään tukevan toipumista polyvagaaliteorian ja biopsykososiaalisen hoitomallin valossa.

Sinikalle traumasensitiivisyys on olennainen periaate hoidossa. Hänelle se tarkoittaa muun muassa ymmärrystä siitä, miten trauma ilmentää itseään hermoston tasolla, mikä dissosiaation funktio on, sekä kuinka tärkeää vuorovaikutus ja nykyhetkeen ankkuroituminen ovat säätelyn kannalta:

– Asiakkaan, etenkin traumatoipujan turvallisuuden ja sietoikkunassa pysymisen kannalta on olennaista, että hoitotilanteessa pysytään nykyhetkessä. Minun ei osteopaattina tarvitse tietää trauman aiheuttaneita tapahtumia. Kuuntelen, jos asiakas haluaa niistä kertoa, mutta niiden varsinainen käsittely kuuluu psykoterapiaan. Oma lähestymiseni pysyy uskollisena osteopatian perusperiaatteelle, jossa katsotaan aina kohti terveyttä, ei kohti traumaa.

– Terveys järjestää trauman systeemissä siten, että systeemi pysyy vielä koossa. Dissosiaatiossa ei ehkä ehjänä tai kokonaisena tai säröttömänä, mutta siten, ettei systeemi lakkaa olemasta ja hajoa kaaokseen. Tätä äärettömän kaunista systeemin sisäistä älykkyyttä haluan kunnioittaa ja se tekee hoidosta myös turvallista asiakkaalle. Ei yritetä tehdä liikaa kerralla, vaan kunnioitetaan asiakkaan tahtia. Ja pyritään kuuntelemaan ja sanoittamaan sitä, silloinkin, kun asiakkaalla meinaa maltti loppua kesken, jos toipuminen tuntuu hitaalta.

– Hoidon aikana asiakkaan sietoikkunassa pysymistä tukee se, että osteopaatti kuuntelee jatkuvasti hänen hermostonsa reaktioita hoitoon ja muokkaa hoidon sen mukaisesti. Yleensä hoidon aluksi asiakas on enemmän tai vähemmän selviytymistilassa, jossa yleensä sympaattinen hermosto on (yli)aktiivinen. Hoidon aluksi pyritään lisäämään ventraalisen vaguksen aktivaatiota. Hoidon aikana on tarkoitus pysyä enimmäkseen tällä alueella ja sietoikkunassa.

– Koska osteopaattinen hoito on todella paljon ikään kuin kahden ihmisen hermostojen välistä vuoropuhelua, osteopaatin oma vireystila on keskeinen tekijä hoidon turvallisuudessa ja vaikuttavuudessa. Hyväksyvä ja rakkaudellinen suhtautuminen asiakkaisiin ja hoitamiseen tukevat hyvää kohtaamista ja hoitokokemusta. Näihin eri osteopaateilla on omat keinonsa. Itse käytän erilaisia meditaatioita, pyrin asuttamaan oman kehoni koko ajan täydemmin sekä elämään kokonaista, inhimillistä ja ihmeellistä elämää.

Olin mennyt hoitamaan kehon uupumustilaa, mutta löysin osteopatiasta kokonaisvaltaisesti toipumistani tukevan hoitomuodon. Flunssamaiset rasitusoireet katosivat ehkä kahden-kolmen hoitokerran jälkeen, mutta aloin käydä osteopaatilla säännöllisesti antaakseni keholleni mahdollisuuden levätä turvallisessa tilassa, opetella miltä se tuntuu. Minulla oli toki muitakin keinoja harjoitella samaa, mutta hoitopöydällä kokemani turva oli jollain tapaa välittömämpää ja sen vaikutukset voimakkaampia.

Uskon tämän johtuvan siitä, että hoidossa minun oli mahdollista tavoittaa turvallisuuden tunne nimenomaan inhimillisessä kehojen ja mielten vuorovaikutuksessa, joka normaalisti on kiintymyssuhdetraumaa kantavalle yhtä miinakenttää. Moninaiset ylivireys- ja lamaannustiloihin liittyvät oireet, kuten uupumus, jumit, vatsavaivat, yölliset heräilyt ja ahdistukset lievittyivät aina hoitojen jälkeen. Rauhallinen läsnäolo ja toisaalta lisääntynyt toimintatarmo olivat sellaista hyvinvointia, mitä en ollut kokenut aikoihin. Osteopaattinen hoito pani ehkä monella tapaa alulle positiivisen toipumiskierteen, antaen minulle voimia hoitaa ja kuunnella itseäni paremmin.

Kuva Victoria_rt Pixabaystä

Trauma, stressi ja hoidon vaikutukset

Akuutti ja krooninen stressi ilmenevät kehossa eri tavoin, kuten myös kompleksisen trauman moninaiset kerrokset.

– On yleistä, että akuutin trauman jälkeen autonomisessa hermostossa voi tuntua tila, jossa keho on jumissa taistele-pakene-tilassa, mutta on kyvytön toimimaan sen mukaisesti. Tällöin sympaattinen osa toimii ylikierroksilla. Pidempään jatkuneessa stressissä tai dissosiaatiossa parasympaattinen tonus on koholla ja hormonaalinen stressinsäätely epätasapainossa. Kehomieli oireilee eri tavoin. Jompikumpi näistä on yleensä se tilanne, josta traumatoipujan kanssa aloitetaan, Sinikka kertoo.

– Jos taustalla on kompleksista traumaa, ei se välttämättä tule heti ”näkyviin”. Ihmisen kehomieli on taitava kompensoimaan, ja koska se on tullut toimeen usein vuosikausia näiden kokemusten kanssa, saattaa kehossa olla monenlaisia jännityksiä kerrostuneena. Itse en lähde etsimään hoidettavan systeemistä ns. primääriä traumaa. Enkä tutki hoidettavaa millään syvyystason suurennuslasilla. Monesti asiakkaat pelkäävät sitä, että osteopaatti näkee minusta jotain, josta en ole itsekään vielä tietoinen. Kuten aiemmin mainitsin, mielestäni on tärkeää pysyä hoidossa nykyhetkessä ja työskennellä sen kanssa, mikä juuri tällä hetkellä tarjoutuu hoidettavaksi. Tällöin hoito etenee yhteistyössä ja turvallisesti asiakkaan tahtiin.

Sinikan kokemukset hoidon vaikutuksista vastaavat Aallon ja Jalavan (2019) opinnäytetyössä kuvattuja löytöjä:

– Lyhyen aikavälin hoitovaikutukset liittyvät usein autonomisen hermoston parempaan tasapainoon. Se voi tuntua esim. levollisempana unena, vatsan toiminnan helpottumisena, sydämentykytysten ja paniikkituntemusten vähenemisenä, energisyytenä tai yleisesti helpottuneena olona. Pidemmällä aikavälillä hoidon vaikutuksia on hankalampi arvioida, koska mukaan tulee paljon myös muita vaikuttavia tekijöitä. Kokemukseni mukaan on kuitenkin yleistä, että asiakkaiden kehontuntemus lisääntyy ja kyky kannatella erilaisia kokemuksia helpottuu. Kaista on ikään kuin laajempi molempiin suuntiin, sekä siedetään että nautitaan erilaista kokemuksista enemmän. Usein asiakas tulee myös tietoisemmaksi siitä, mikä itselleen on hyväksi ja mikä ei. Elämänmuutoksia tapahtuu. Suhtautuminen itseen saattaa muuttua lempeämmäksi ja ymmärtäväisemmäksi.

Olen itse käynyt osteopaatilla nyt kahden vuoden ajan. Tässä kohtaa koen osteopatian kehoa ja mieltä tasapainottavana hoitona ja hermostollisena nollaamisena, ikään kuin kellon virittämisenä. Hoito on myös kannateltu hetki, jossa voin kohdata itseni syvällisellä ja sanattomalla kokemuksellisella tasolla. Osteopatian kokonaisvaltainen ihmiskuva ja käsitys terveydestä sallivat minun tulla kohdatuksi ja tuetuksi kokonaisena ihmisenä, jonka kaikki eri tasot ja järjestelmät ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Voin olla varma, että vaivani syy ei jää hoitotapahtumassa huomiotta, vaikka se olisi aivan muualla kuin missä oire ilmenee. On myös helpottavaa päästää välillä irti kielellisestä ja mielellistä prosessoinnista ja antaa tunteiden ja jumien purkautua kehosta ilman kummempia selityksiä. Kun hoidon jälkimainingit toisinaan tuntuvat raskailta, tiedän sen viestivän siitä, että kehomieli on ollut erityisen jännittyneessä tilassa ja on todellakin saanut kaipaamaansa tasapainotusta. Pian on taas helpompi hengittää, usein kirjaimellisesti.

Kuva Victoria_rt Pixabaystä

Osteopatia osana toipumista

Hoitomuotona osteopatia on myös lähtökohtaisesti voimaannuttavaa. Siinä asiakas ei anna vaivaansa asiantuntijan korjattavaksi tai parannettavaksi, vaan hoidon perusperiaatteiden mukaisesti kyse on asiakkaan omien voimavarojen vahvistamisesta ja tukemisesta.

– Paranemisessa aivan keskeinen osa on asiakkaalla itsellään, Sinikka vahvistaa. En osteopaattina ajattele parantavani ketään, vaan toimin hoitotilanteessa fasilitoijana ja autan asiakasta hiljalleen ottamaan paranemisprosessin omiin käsiinsä. Ajattelen hoitotilanteessa tapahtuvaa vuorovaikutusta ikään kuin tietoisuuteni lainaamisena asiakkaalle, jolloin hänen oma kapasiteettinsa hetkellisesti laajenee ja hän voi saada kokemuksen paremmasta, tai suunnan, jota kohden pyrkiä myös itsenäisesti. Se, mitä konkreettisesti tämä tarkoittaa, vaihtelee paljon yksilöiden tarpeiden mukaan. Se voi tarkoittaa vaikkapa omaan hengitykseen tutustumista ja hengitysharjoituksen opettelua kosketuksen ja manuaalisten tekniikoiden yhteydessä. Tästä asiakas saa konkreettisen välineen itsehoitoon käyntien välissä. Hengitystä ohjaan lähes jokaiselle jossain muodossa. Yleisesti ajattelen hermostollisten ja stressiin liittyvien oireiden paranemisessa olevan keskiössä autonomisen hermoston tasapainon, johon juuri hengityksellä pystyy ehkä helpoiten vaikuttamaan. Isossa roolissa voi olla myös esim. oman kehon fyysiset, psyykkis-emotionaaliset ja energeettisetkin rajat. Näiden asioiden tunnistamisen ja työstämiseen kosketuksen kautta tapahtuva työskentely antaa tarpeellista konkretiaa keskustelun ohella.

Tärkeimpänä itsehoidon välineenä Sinikka näkee kaiken pohjana olevan kehomieli-tietoisuuden kasvattamisen, tavalla tai toisella.

– Hankalat tunteet ja stressin kokemus on alkuperältään kehollista. Kun asiakkaan kyky olla läsnä omassa kehossaan ja havainnoida mitä tapahtuu, samastumatta tai yhdistämättä näitä hankalia tuntemuksia traumatarinaan, mahdollistuu paraneminen traumasta hiljalleen. Terve hermosto ja koko systeemi on joustava, kulloinkin meneillään olevaan tilanteeseen ja hetkeen tarkoituksenmukaisesti reagoiva.

Sinikka jakaa näkemyksen, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella traumatisoituneita, eikä hänen mukaansa ole olemassa normaalia tilaa, johon paranemisen tulisi johtaa.

– Tavoitteen paranemisprosessille asettaa aina traumatoipuja. Paranemisessa ei mielestäni ole kyse siitä, että asiakas muuttuisi oireettomaksi tai hankalia ajatuksia ja tunteita ei enää tulisi. Kyse on enemmänkin siitä, kuinka näiden hankalien tunteiden, ajatusten ja kehon reaktioiden kanssa voi elää niiden aiheuttamatta ongelmia arkeen ja tavalliseen elämään.

Kuva Victoria_rt Pixabaystä

Sopiiko osteopatia minulle?

Ennen osteopaattiseen hoitoon hakeutumista on tärkeää löytää ammattilainen, jonka lähestymistapa tukee omia toiveita ja tavoitteita. Usein osteopaatit kuvaavat lähestymistapaansa hyvin avoimesti nettisivuillaan, mutta itselle sopivin henkilö löytyy tietenkin vain kokeilemalla.

– Kuten psykoterapiassa, osteopatiassakin itselleen sopivan hoitajan löytäminen on keskeistä. Kaikki osteopaatit eivät keskity kehomielen haasteisiin. Kannattaakin laittaa osteopaatille lyhyesti kyselyä sähköpostilla ja kertoa omista ajatuksista ja toiveista hoitoa kohtaan. Näin voi arvioida ja tunnustella sopivatko omat ja osteopaatin näkemykset yhteen. Osteopaatille voi myös tulla matalalla kynnyksellä kertakäynnille tutustumaan hoitomuotoon ja hoitajaan, Sinikka neuvoo.

Koska kosketus on osteopatiassa hoitomuotona niin keskeisessä roolissa, Sinikka haluaa huomauttaa, ettei se välttämättä sovi kaikille. Toipujan on hyvä olla tietoinen omasta suhteestaan kosketukseen ja olla hoidossa avoin kosketukseen mahdollisesti liittyvistä peloista tai toiveistaan, jotta hoitokokemus voisi olla mahdollisimman turvallinen.

– Osteopatia ei välttämättä sovi kaikille traumatoipujille. Jos taustalla on esim. fyysistä väkivaltaa tai kaltoinkohtelua, toisen ja aluksi vielä vieraan ihmisen kosketus tai jo pelkkä ajatus kosketuksesta voi tuntua uhkaavalle ja lisätä turvattomuutta. Silloin voi olla helpompi lähteä työskentelemään kehollisesti esim. (somaattisen) liikkeen tai mielikuvien kautta. Kun omaan kehoon on saanut aluksi kontaktia näitä reittejä pitkin, voi kosketushoidollekin avautua mahdollisuus, Sinikka rohkaisee.

Kuva Victoria_rt Pixabaystä

Yksi tie yhteyteen

Osteopaattinen hoito on yksi keino vahvistaa kehomielen voimavaroja ja tasapainottaa traumaperäisen stressin aiheuttamia häiriötiloja. Yksittäisten oireiden ja vaivojen helpottumisen lisäksi se voi tarjota myös syvempiä parantavia kokemuksia, kuten turvallisen ja kannattelevan yhteyden toiseen ihmiseen ja omaan itseen, joka voi traumatisoituneelle olla hyvinkin harvinainen ja arvokas kokemus. Hoidon avulla voi tutustua siihen, mitä on olla läsnä kehossa ja kokea ja tuntea turvallisesti. Sen kautta voi saada kokemuksen syvästä hoivasta ei vain passiivisen vastaanottajan roolissa, vaan omassa voimassaan siinä hermostollisessa tilassa, jolle hoidossa aukeaa mahdollisuus.

Olisi toivottavaa, että tietoisuus osteopaattisen hoidon mahdollisuuksista lisääntyisi. Monipuolisuutensa ja tehokkuutensa ansiosta osteopatia ansaitsisi paikkansa julkisessa terveydenhuollossa, jolloin sen tarjoama apu olisi myös saavutettavampaa.

Viivi Wahlstedt

Kuvat: Canva

Viitteet:

1. https.//osteopaattiliitto.fi

2. Henley, C. E., Ivins, D., Mills, M., Wen, F. K., and Benjamin, B. A. (2008). Osteopathic manipulative treatment and its relationship to autonomic nervous system activity as demonstrated by heart rate variability: a repeated measures study. Osteopath. Med. Prim. Care 2:7. doi: 10.1186/1750-4732-2-7

3. Giles, P. D., Hensel, K. L., Pacchia, C. F., and Smith, M. L. (2013). Suboccipital decompression enhances heart rate variability indices of cardiac control in healthy subjects. J. Altern. Complement. Med. 19, 92–96. doi: 10.1089/acm.2011.0031

4. Ruffini, N., D’alessandro, G., Mariani, N., Pollastrelli, A., Cardinali, L., and Cerritelli, F. (2015). Variations of high frequency parameter of heart rate variability following osteopathic manipulative treatment in healthy subjects compared to control group and sham therapy: randomized controlled trial. Front. Neurosci. 9:272. doi: 10.3389/fnins.2015.00272

5. Aalto & Jalava, 2019: Osteopatia traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/333859/aalto_eveliina_jalava_minnamari.pdf?sequence=2&isAllowed=y

6. https://osteopaattiliitto.fi/osteopatia-ja-osteopaattinen-hoito/

7. Zweedijk, R.J., Van Oosten, D. (2021). Osteopathy in the Cranial Field from a Systems Theory Perspective. Journal of Alternative Complementary & Integrative Medicine. DOI:10.24966/ACIM-7562/100197

8. Bohlen L, Shaw R, Cerritelli F and Esteves JE (2021) Osteopathy and Mental Health: An Embodied, Predictive, and Interoceptive Framework. Front. Psychol. 12:767005. doi: 10.3389/fpsyg.2021.767005

Lisää kirjoituksia ammatilaisilta

Ajatuksia vertaisuudesta ”Se on jonkinlainen turvasatama ja yhteisö”-opinnäytetyön pohjalta

Ajatuksia vertaisuudesta ”Se on jonkinlainen turvasatama ja yhteisö”-opinnäytetyön pohjalta

Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijan opinnäytetyö vertaisuudesta tutki ja kehitti vertaistuen muotoja vakavasti traumatisoituneille. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaiset vertaistukimuodot sopivat parhaiten kohderyhmälle sekä mikä vertaisuudessa auttaa kohderyhmää. Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry:lle toteutetussa opinnäytetyössä oli kaksi kantavaa teemaa:
Yhdistyksen vertaistoimintojen kehittäminen uuden vertaistukiryhmän pilotoinnin avulla. Vertaisuuden hyötyjen tutkiminen teorian sekä pilottiryhmästä saatujen tulosten perusteella.

lue lisää
Hyvinvoinnin eriytyminen

Hyvinvoinnin eriytyminen

Traumatisoituminen voi altistaa hyvinvoinnin heikkenemiselle monella tapaa. Jos traumatisoitumista tai dissosiaatiohäiriötä ei tunnisteta, hoito ei välttämättä ole riittävän tehokasta tai oikeanlaista ja se voi vaarantaa opiskelu- tai työkyvyn. Työkyvyn menetys voi johtaa syrjäytymiseen tai taloudellisiin ongelmiin. … Yleinen traumatietoisuus sote-alalla voisi nopeuttaa oikean diagnoosin saamista ja auttaa ehkäisemään oireiden pahenemista tai niiden ylisukupolvisuutta.

lue lisää
Oulun hoitomalli epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon

Oulun hoitomalli epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon

Pitkään epävakaata persoonallisuushäiriötä pidettiin parantumattomana sairautena. Nykyään käsitys on kuitenkin, että häiriöstä voi toipua onnistuneesti, eikä epävakaa ihminen ole läheisilleen vaarallinen.

Alanampa-Kantanen toivoo, että häiriöstä puhuttaisiin myönteisemmin, myös siitä kärsiviä varten.

– Jos olet saanut diagnoosin, vaikka kaikki olisi nyt kamalaa ja sekaisin, oikealla tuella asiat voivat muuttua. Se vaatii myös, että itsekin osallistut ja avaat itsesi muille, hän muistuttaa.

lue lisää
Koskettamisen tabu ja potentiaali psykoterapiassa

Koskettamisen tabu ja potentiaali psykoterapiassa

Danan mielestä meidän tulisi tarkastella koskettamisen tabua uudessa valossa. Hän on hyödyntänyt kosketusta omassa terapiatyössään jo useamman vuoden ajan Stephen Porgesin polyvagaaliteorian ohjaamana. Hänen mukaansa fyysinen kontakti voi olla perustavalla tavalla parantava kokemus, kun sitä käytetään tietoisesti, sensitiivisesti, kunnioittavasti ja yhdessä sovitusti.

lue lisää
Irene Lyon – Orientaatio

Irene Lyon – Orientaatio

Orientaatio (orienting) on yksi tärkeimmistä käsitteistä trauman somaattisissa hoitomuodoissa.. Videolla trauman somaattiseen hoitoon erikoistunut valmentaja Irene Lyon (MSc; tieteen maisteri, terveystiede) kertoo tiivistetysti orientaation merkityksestä toipumisessa.

lue lisää

Liity yhdistyksen jäseneksi!

Copyright © 2024 Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry