Seksologinen näkökulma trauman ilmenemiseen läheisissä ihmissuhteissa

...
16 tammikuun, 2021

Artikkeli on Anna Allisen vuonna 2020 ilmestynyt lopputyöessee Sexpon seksuaalineuvojakoulutusta varten.

Vaikeiden elämänkokemusten vaikutukset näkyvät ihmisessä kattavasti läpi mielen ja kehon. Tästä syystä on luonnollista, että kaltoinkohtelun ja traumaattisten tapahtumien vaikutukset ulottuvat myös seksuaalisuuteen ja läheisiin ihmissuhteisiin. Traumasta kuntoutuminen voi kuitenkin olla voimauttava matka eheämpään ja hyväksyvämpään itseen. Haastavista elämänkokemuksista huolimatta jokaisella on oikeus tyydyttävään läheisyyteen ja seksuaalisuuteen.

 

TRAUMA

Trauma voidaan määritellä henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi tai haavaksi, jonka aiheuttaa traumatisoiva tapahtuma, mikä saa aikaan traumaattista stressiä (EMDR-yhdistys, 2020). Trauman määrittelyssä on tärkeä muistaa, että trauma voi olla mittasuhteiltaan hyvin moninainen. Ihminen voi traumatisoitua historiallisten tai kokonaiseen kulttuuriin vaikuttavien suurten mullistavien tapahtumien, äkillisen onnettomuuden tai vaikkapa perheensisäisten ristiriitojen, kaltoinkohtelun tai vaillejäämisen seurauksena. Traumassa voi olla kyse joko yksittäisestä äkillisestä tapahtumasta (ns. I-tyypin trauma) tai pitkäkestoisesta kuormituksesta (ns. II-tyypin trauma) (Traumaterapiakeskus, 2020). Osa traumoista on tiedostettuja ja osa saattaa jäädä tietoisuuden ulkopuolelle vaikuttaen silti ihmiseen. Osa traumoista voi myös siirtyä sukupolvelta toiselle, jolloin puhutaan ylisukupolvisesta traumatisoitumisesta (Rauhala, 2020).

Mikä tahansa epämieluisa kokemus ei kuitenkaan traumatisoi, vaan traumassa on pikemminkin kyse tapahtumasta, jota mieli ei pysty käsittelemään ja käsittämään, eikä siten integroimaan tapahtunutta osaksi omaa minäkuvaa. Tällöin mieli ikään kuin lukitsee kokemuksen sisälleen (Rauhala, 2020). Koska tällainen lukitseminen on varsin kehollinen tapahtuma, on erityisen ymmärrettävää, että traumat vaikuttavat laajasti myös seksuaalisuuteen. Koetut traumat vaikuttavat monipuolisesti ihmiseen ja niiden seuraukset voivat ulottua elintoimintoihin ja immuunipuolustusjärjestelmään saakka. Traumaattiset tapahtumat, olivat ne mittasuhteiltaan millaisia hyvänsä, jättävät jälkensä ja muuttavat mieltä ja tunteita, sekä kykyä solmia läheisiä suhteita toisiin ihmisiin (Van Der Kolk, 2014). Traumatisoitumisessa on kyse myös ihmisen omasta kokemuksesta suhteessa tapahtuneeseen. Esimerkiksi jokin tietty tapahtuma tai onnettomuus voi hyvinkin traumatisoida yhden paikalla olleista ja toista taas ei. Siihen traumatisoituuko ihminen tietyn tapahtuman seurauksena vai ei, vaikuttaa myös ikä ja joukko muita suojaavia tekijöitä. Näitä voivat olla mm. turvallisen ihmisen läsnäolo, ammattilaisen tuki tai oma henkilökohtainen joustavuus ja voimavarat.

Traumojen aiheuttama vieraudentunne voi johtaa monenlaisiin haasteisiin. Voi olla, että psyykkisen tai fyysisen oireilun taustalla piileekin trauma. Traumatisoitunut saattaa elää kuin puoliteholla pitkään ja alkaa oireilla mm. masennuksen, ahdistuksen, unettomuuden, erilaisten riippuvuuksien, syömishäiriöiden, pelkotilojen tai vaikkapa persoonallisuushäiriöiden tai seksuaalisten toimintahäiriöiden kautta. Takaumien aiheuttamien pelkotilojen vuoksi suhteet toisiin ihmisiin voivat olla haasteellisia (Virtanen, 2019). Pelko ei aina tarkoita tiedostettua pelkotilaa, vaan voi olla myös tiedostamatonta ja tulla ihmissuhteissa ja seksuaalisuuden saralla esiin vaikkapa aggression tai välttämisen keinoin.  Toistuvat pitkään jatkuneet traumakokemukset voivat myös aiheuttaa muutoksia tajunnantilassa. Mitä vakavammasta traumasta on kysymys, sitä useammin siihen liittyy dissosiatiivista oireilua, eli traumaattisten kokemusten lokerointia ja mielen pirstoutumista. Dissosioidessa ihmisen käsitys mm. ajasta, paikasta, sekä omasta kehosta voi hämärtyä.

SEKSUAALISUUS

Väestöliitto (2020) määrittelee seksuaalisuuden ihmisen perusominaisuudeksi, jota ei voi erottaa muusta ihmisenä olemisesta. ”Seksuaalisuus on ihmiselle suuri voimavara ja ilo, jonka kautta voi kokea erityistä intiimiä läheisyyttä toisen kanssa ja oman sukupuolensa sekä seksuaalisuutensa mielihyvän monia ulottuvuuksia” (Kallio, 2015). Seksuaalisuuteen kuuluu mm. sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, lisääntyminen ja sukupuoliroolit. Voidaan sanoa seksuaalisuuden olevan sitä, mitä me olemme ja seksin olevan sitä, mitä me teemme.

Psykoterapeutti ja seksologi Leena Hattunen (2009, 2014) kuvaa seksuaalisuuden olevan paljon muutakin kuin seksiä. Usein seksuaalisuuteen liittyy nimenomaan halu olla yhteydessä toiseen ihmiseen ja halu jakaa seksuaalisuutensa toisen kanssa. Intiimiys puolestaan on sellaista läheisintä yhteyttä ihmisten välillä, jossa mahdollistuu itsensä kohtaaminen ja sen paljastaminen toiselle. Jotta voi kohdata toisen intiimillä tasolla, on ensin tultava tietoiseksi itsestään. Seksuaalisessa intiimiydessä tämä tarkoittaa sitä, että on kohdattava oma eroottisuutensa ja seksuaalisuutensa, sekä tutustuttava ja tultava hyväksyen tietoiseksi omasta seksuaalisuudestaan (Hattunen, 2009, 2014). Kuitenkin traumat, kuten myös muut mielenterveyden ongelmat, voivat aiheuttaa merkittäviä haasteita seksuaalisuuden toteuttamiseen tyydyttävällä tavalla.

Paljon traumatisoituneiden kanssa töitä tehnyt psykoterapeutti Harri Virtanen (2019) on kirjoittanut kirjan traumasta ja rakkaudesta perustellen näkökulmaansa sillä, että kaikkein syvimmät haavat saadaan nimenomaan läheisimmissä ihmissuhteissa, etenkin varhaislapsuudessa, kaikkein läheisimpien ihmisten aiheuttamina. On kuitenkin niin, että se, mikä on mennyt rikki ihmissuhteessa, voi myös korjaantua suhteessa toiseen ihmiseen.

Myötätuntoisessa ja turvallisessa ihmissuhteessa, oli se sitten terapiasuhde, ystävyyssuhde tai romanttinen pari- tai monikkosuhde tai mikä tahansa muu läheinen ihmissuhde, on mahdollista tulla kokemuksineen kuulluksi omana itsenään ja päästä irti vaikeiden kokemusten aiheuttamasta häpeästä. Seksuaalisuuden kautta voi luoda ja kokea erityistä yhteyttä toisen kanssa vuorovaikutuksen kaikkein intiimeimmässä muodossa (Kallio, 2015). Täten myös seksuaalinen tasavertainen ja kunnioittava yhteys toisiin tarjoaa traumatisoituneelle mahdollisuuden eheyttävään korjaavaan kokemukseen.

Itsensä paljastaminen itselle ja myös toiselle saattaa olla trauman kokeneelle suuri haaste. Traumassa ihminen usein menettää juuri luottamuksen toiseen ihmiseen tai pahimmillaan kaikkiin toisiin ja jopa itseensä. Virtasen (2019) mukaan trauman maailmasta rakkauden maailmaan siirtyminen haastaa erityisesti siksi, koska siinä on uskallettava altistaa itsensä mahdolliselle uudelleen haavoittumiselle. On kohdattava menettämisen ja mahdollisen luopumisen pelkonsa, mikä voi olla traumataustaiselle henkilölle vaikea hyväksyä. On kuitenkin mahdollista muuttaa traumakokemukset voimavaraksi. Trauma, etenkin sen prosessoiminen ja toipumisprosessi, voi olla myös tie muutokseen ja auttaa itsensä ymmärtämisessä ja kehittämisessä. Se voi olla merkityksellinen matka itseen ja sitä kautta myös avata yhteyden toisiin ja maailmaan.

Joidenkin traumat tulevat esiin erityisen voimakkaasti kehollisina oireina: sairasteluna tai fyysisinä kiputiloina, kun taas toisten oireilu painottuu enemmän mielen oireisiin ilmeten mm. ahdistuksen, masennuksen tai vaikkapa unettomuuden kautta (Rauhala, 2020). Seksuaalisuus voi tarjota mitä parhaimman mahdollisuuden heittäytyä nimenomaan kehollisuuteen ja unohtaa esimerkiksi ulkonäköpaineet (Meskanen, 2019). Tätä kautta traumatisoitunut voi saada mahdollisuuden kokea uudelleen niitä hyväksyviä kiintymyksen ja intiimin luottamuksellisen läheisyyden tunteita, jotka ovat voineet traumaoireilun vuoksi olla ulottumattomissa. Hyväksyvä suhtautuminen omaan seksuaalisuuteen on lopulta myös itsensä hyväksymistä laajemmassa mittakaavassa.

Suostumuksellinen seksuaalinen liittyminen toiseen/toisiin voi avata mahdollisuuksia kehittää säröllä olevaa kykyä luottaa muihin ihmisiin.

HÄPEÄ

Seksuaalisuudesta ja traumasta puhuttaessa on lähestulkoon mahdotonta olla sivuamatta keskeistä traumaan liittyvää teemaa – häpeää. Ihmisen käsitys omasta itsestään voi olla trauman seurauksena kokonaisvaltaisen häpeän varjostama. Psykoanalyytikko Elina Reenkolan (2018) mukaan häpeä on tuskallinen tunne, joka herää usein äkillisesti ihmisen paljastaessa sisimpiä halujaan ja intiimejä rakkauden toiveitaan ja kokee, ettei kelpaa psyykkisesti alastomana, eikä ole omien ihanteidensa mukainen. Häpeän syntyyn liittyy joukko tukahdutettuja tunteita, kuten viha, kateus, ahneus, itsekkyys tai sadismi. Häpeää syntyy helposti myös tilanteissa, joissa henkilö kokee tulevansa nöyryytetyksi tai halveksituksi tai kun ihmisen itsetuntoa loukataan (Reenkola, 2018). Näin käy tyypillisesti juuri trauman yhteydessä, minkä vuoksi häpeä onkin usein yksi trauman lukuisista ja jopa keskeisistä seurauksista.  Häpeän vastakohtia, kunniaa, ylpeyttä ja tyytyväisyyttä tarvitaan, jotta voi vapaasti toteuttaa itseään ja nauttia seksuaalisuudestaan.

Häpeällä on myös minuutta ja intiimiä kokemusta suojelevia tehtäviä. Häpeä säätelee minuutta sietämättömän voimakkailta viettikiihotuksilta, estää toteuttamasta kaikkia itsekkäitä haluja, sekä saa ottamaan toiset huomioon. Pahanlaatuinen häpeä taas lamaannuttaa ja saa vetäytymään omiin oloihinsa tuottaen samalla syvää kärsimystä. Häpeä voi pahimmillaan estää puolustamasta itseään ja estää myös seksuaalisen nautinnon (Reenkola, 2018). Häpeää ei pidä sekoittaa syyllisyydentuntoon, joka tavallisimmin kohdistuu ihmisen tekoon häpeän ulottaessa juurensa koko ihmiseen.

Kaltoinkohdeltu itseään syvästi häpeävä ihminen voi kokea olevansa seksuaalisesti ei-haluttava. Hänellä voi olla laaja kokemus itsestä arvottomana, joka saattaa johtaa ajatukseen siitä, ettei olisi edes seksuaalisen nautinnon arvoinen. Vakavimpien traumojen yhteydessä voi ilmetä myös dissosiatiivista oireilua, jolloin erilaiset keholliset puutumis- ja kehosta irtautumisen kokemukset ovat mahdollisia (Siukola, 2012). Oma keho voi tuntua vieraalta ja pelkkä peiliin katsominenkin haastavalta. Itsestä nauttiminen seksuaalisena toimijana voi näistä syistä johtuen tuntua vaikealta. Trauman vaikutukset voivat olla niin syvällä, etteivät terapeutin, puolison tai ystävän sanat ihmisen hyväksyttävyydestä ja arvokkuudesta aina riitä. Toipuminen kohti tyydyttävää seksuaalista toimijuutta voi olla hidas, mutta mahdollinen ja kaiken vaivan arvoinen prosessi.

Traumasta ja seksuaalisuudesta löytyy huomattavasti enemmän tutkimuksia nimenomaan seksuaalisen trauman vaikutuksista seksuaalisuuteen, kuin muunlaisten traumojen vaikutuksista. On kuitenkin muistettava, että myös ei-seksuaalinen trauma voi vaikuttaa seksuaalisuuteen häiritsevästi (Padmal De Silva, 2001). Trauman vaikutukset yksilötasolla voivat siis olla varsin kokonaisvaltaisia traumatisoitumisen syistä riippumatta. Myös suomalaisille yleisiksi kuvatut traumat, kuten kiusatuksi tuleminen tai kiintymyssuhdeperäiset traumat voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen siinä missä seksuaalisetkin traumat. Näistä erityisesti kiintymyssuhdetraumat vaikuttavat myöhempään kykyyn kiintyä toisiin ihmisiin tai päästää toinen lähelle (Rauhala, 2020). Tämä voi seksuaalisuuden ja seksuaalisen nautinnon näkökulmasta muodostua haasteeksi. Voi kehittyä mielensisäisiä kuormittavia ristiriitoja, kun toisaalta halu olla lähellä on valtava, mutta uskallus olla lähellä ja luottaa toiseen on niin säröillä, ettei uskallusta läheisyyteen välttämättä ole.

Trauma voi vaikuttaa kykyyn ylläpitää ihmissuhdetta ja kestää siinä esiin tulevia haasteita. Ihminen voi kehittää jopa tietynlaisen intiimin läheisyyden pelon. Rakastumisvaihe itsessään saattaa onnistua paremmin, mutta nimenomaan intiimin läheisyyden ylläpitäminen ja sen eteen työn tekeminen voi olla haastavaa. Ihmissuhderesilienssi, eli haastekestävyys, voi olla alhaisempi (Rauhala, 2020). Trauma saattaa triggeröityä, eli uudelleen aktivoitua, ihmiselle itselleenkin varsin yllättävissä tilanteissa ja aiheuttaa monenlaisia haasteita. Etenkin työstämätön trauma voi intiimillä hetkellä aktivoituessaan olla kaikille osapuolille hämmentävä kokemus. Varsinkin tiedostamattomat uhrin muistin ulottumattomissa olevat seksuaaliset traumat voivat aktivoitua tilanteissa, joissa ollaan seksuaalisessa kontaktissa toiseen tai toisiin. Joskus pelkkä tietty haju tai äänimaailma voi aktivoida vaikeita tunteita ja saada pelkäämään tai pois tolaltaan.

Seksuaalisuuden alue itsessään on hyvin herkkä ja seksuaaliset traumat sisältävät usein monenlaisia rajojen ylityksiä, joiden vaikutukset saattavat olla kauaskantoiset (Rauhala, 2020). Myös monet muut traumat sisältävät rajojen ylityksiä. Tästä syystä traumatisoituneen voi olla vaikea tunnistaa ja pitää omista rajoistaan kiinni. Toisinaan ihminen päätyy toiseen ääripäähän. Joko hänellä ei ole rajoja lainkaan, tai ne voivat olla täysin ehdottomat. Myös kumppanin/kumppaneiden rajojen kunnioittamisessa voi olla haasteita, mikäli ei omakohtaisesti elämässään ole saanut kokea, että omia rajoja kunnioitetaan ja arvostetaan. Tällöin voi jäädä oppimatta, että rajojen kunnioittaminen ylipäätään on vuorovaikutussuhteissa tärkeää. Jos siis ei ole saanut itse kokea olevansa arvokas, eikä arvosta itseään, saattaa olla vaikea oppia arvostamaan muita.

JOKAISEN OIKEUS

Ihmisellä on oikeus omaan nautintoon, seksuaalisuuteen, rajoihin, kehollisuuteen, hengitykseen, tunteisiin, ajatuksiin ja tapaan olla se, mikä on. Omien rajojen eriytyminen ja selkiytyminen on myös perusedellytys identiteetin muodostumiseen (Hattunen, 2009, 2014). Pohjimmiltaan kyse on yksilön valinnanvapaudesta, joka toteutuessaan mahdollistaa mm. rauhoittumisen, omien halujen ja tarpeiden toteuttamisen ja nautinnon. Näistä perusoikeuksista kiinni pitäminen voi olla kenelle tahansa haasteellista, mutta erityisen haastavaa se voi olla traumasta toipumisen kanssa kamppailevalle. Oikeus tyydyttävään seksuaalisuuteen on kuitenkin kuvattu olevan perustavaa laatua oleva ihmisoikeus (WAS, 2014). Myös Amnestyn (2020) mukaan ”seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat jokaiselle”. Riippumatta elämänkokemuksista ja kohtaamistaan haasteista, jokaisella on oikeus tyydyttävään seksuaalisuuteen ja läheisyyteen.

Haasteista riippumatta on tärkeä muistaa, että trauma ei suinkaan tarkoita seksuaalisuudesta ja nautinnosta luopumista, vaan seksuaalisuudesta nauttiminen on mahdollista traumasta huolimatta tai pikemminkin myös trauman kanssa. Omaan seksuaalisuuteen tutustuminen on itseensä tutustumista ja kunnioittamista. Seksuaalisuus voi toimia väylänä omien mieltymysten ja rajojen havainnoimisessa, tiedostamisessa ja sanoittamisessa, sekä auttaa palauttamaan arvokkuuden kokemuksia suhteessa itseen ja omaan kehoon. Omien seksuaalisten halujen ja tarpeiden tiedostaminen ja ilmaiseminen voi auttaa luomaan yhteyden omaan sisimpään ja sitä kautta myös omiin tunteisiin. Seksuaaliset kokemukset voivat rentouttaa sekä kehon, että mielen tasolla. Tämä voi olla erityisen tärkeää traumatisoituneelle, joka tyypillisesti kamppailee pitkäkestoisen stressitilan vaikutusten kanssa. Seksuaalisen intiimiyden kautta saatu kontakti itseen tai toiseen ihmiseen voi mahdollisista haasteista huolimatta tarjota traumakuntoutujalle korjaavan kokemuksen, sekä yhteyden iloon ja nautintoon.

* Kirjoittaja on psykologi, filosofian maisteri (musiikkiterapia), seksuaalineuvoja ja tuleva seksuaaliterapeutti, johon saat yhteyden sähköpostilla psykologi.allinen(at)gmail.com

 

LÄHTEET

Amnesty International, (2020). www-aineisto https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/seksuaalioikeudet/?

gclid=EAIaIQobChMIip2l97736wIVg6SyCh2cPQOqEAAYASAAEgJLfvD_BwE

EMDR-yhdistys (2020), www-sivut https://emdr.fi/trauma/

Hattunen, Leena (2009, 2014), Naistenkartano https://www.naistenkartano.com/naisen-seksuaalisuus/

Kallio, Maaret (2015). Oon siellä jossain mun – seksuaalisesta väkivallasta toipuminen. Väestöliitto Ry, Helsinki; www-aineisto

https://www.vaestoliitto.fi/@Bin/f2220a381f5919a8035c4b951cbb59b0/1600673602/application/ pdf/4946622/Oon_siella%25cc%2588_jossain_mun_Final_low.pdf

Meskanen, Katariina (2019). Muutoksen matkaopas: Miten oppia rakastamaan kehoaan? Radio Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/audio/1-50257567

Padmal De Silva (2001) Impact of trauma on sexual functioning and sexual relationships, Sexual and Relationship Therapy, 16:3, 269-278, DOI: 10.1080/14681990123900  https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/14681990123900

Rauhala, Ilona (2020) Kauneus ja Terveys-lehden Prodcast Muutos on osa sinua – Haluan eroon vanhoista traumoista https://muutos-on-osa-sinua.simplecast.com/episodes/haluan-eroonmenneisyyden-traumoista

Reenkola, Elina (2018). Halu ja häpeä. Psykoterapia-lehti. 37(1) https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/reenkola_1_18.pdf

Siukola, Kirsi (2012). Lapsuudessa seksuaalisesti kaltoinkohdeltujen tuen tarve aikuisena. Suomen Delfins Ry /JAMK. Www-aineisto https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/48906/Siukola_Kirsi.pdf?sequence=1&isAllowed=y Traumaterapiakeskus (2020), www-aineisto https://www.traumaterapiakeskus.com/18

Van Der Kolk, Bessel (2014). Jäljet Kehossa – trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Viisas Elämä Oy.

Virtanen, Harri (2019). Trauma ja rakkaus. Kuinka selviytyä mahdottomasta. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Helsinki.

WAS, World Association for Sexual Health (2014) Declaration of Sexual Rights. https://worldsexualhealth.net/wp-content/uploads/2013/08/ declaration_of_sexual_rights_sep03_2014.pdf

 

Lisää kirjoituksia ammatilaisilta

Kompleksinen trauma: 12 periaatetta traumasta toipumiseen kehollisen kokemuksen avulla

Kompleksinen trauma: 12 periaatetta traumasta toipumiseen kehollisen kokemuksen avulla

Traumaattisia tapahtumia sattuu monenlaisissa tilanteissa. Traumaattiset tapahtumat voivat järkyttää, musertaa ja lamauttaa äkisti, ja niistä voi aiheutua elinikäisiä psykologisia ja fysiologisia traumaoireita.

Koska vaaran ja ahdistuksen kokemukset ovat trauman olennaisia osia, traumasta toipuminen psykoterapian avulla vaatii paljon uskoa ja luottamusta.  Potilaan on tärkeää voida uskoa siihen, että traumakokemuksen aiheuttamasta kärsimyksestä voi parantua. Toimiva hoitosuhde psykoterapeutin kanssa perustuu luottamukseen. On myös tärkeää uskoa, että lopputuloksesta huolimatta traumatyö on tekemisen arvoista.

Tämä artikkeli perustuu Peter Levinen vuonna 1997 julkaistuun inspiroivaan kirjaan. Oma lähestymistapani trauman hoitoon on muodostunut mm. Levinen työn pohjalta.

Traumakokemuksille altistuminen vaikuttaa ihmisiin hyvin yksilöllisesti. Pähkinänkuoressa traumaoireet syntyvät, koska hermosto käsittelee menneisyyden traumakokemusta kuin se olisi edelleen vallitseva vaaratilanne. Trauman vuoksi harmittomat tilanteet voivat laukaista ahdistuksen tunteita. 

lue lisää

Liity yhdistyksen jäseneksi!

Copyright © 2024 Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry