Kirjaesittely Jukka Packalénin kirjasta ”Monimuotoinen traumaperäinen stressi. Hyvä elämä traumoista huolimatta.” (2024)

Ihminen on ainutlaatuisesti maailmassa ja maailma hänessä

”Jos ihmisen ongelmille löytyy syitä kehosta, psyykkisestä tajunnallisuudesta tai elämäntilanteesta, ongelmien aiheuttajat pitää luonnollisesti eliminoida mahdollisuuksien rajoissa, mutta ihminen ansaitsee aina myös tulla nähdyksi henkisine voimavaroineen ja mahdollisuuksineen. Hänen tahtonsa ja elämänsä tulee tulla kohdatuksi kokonaisuutena, koska tuosta kokonaisuudesta löytyy hyvän elämän eväät.” (s. 56)

Logoterapeutti, traumaperäisen stressin asiantuntija Jukka Packalénin Monimuotoinen traumaperäinen stressi. Hyvä elämä traumoista huolimatta (2024, 208 sivua) on tietokirja, joka valottaa traumatisoitumisen ilmiötä monipuolisesti mm. traumatutkimushistorian, traumahoidon, psykoneurobiologian, psykologian ja logofilosofian kautta. Näkökulma kirjassa kulkee siis hermoston toiminnasta ja neurobiologiasta arvojen maailmaan. Kirjan punaisena lankana onkin näkemys ihmisestä kokonaisuutena eli nk. holistinen ihmiskäsitys. Packalénin kirja on tuhti tietopaketti traumatisoitumisesta ja stressistä, mutta oikeastaan sen fokuksessa on nimenomaan ihminen traumatisoitumisen takana.

Monimuotoinen traumaperäinen stressi on ”yksilön sietokyvyn ylittävä, vuosia jatkunut stressi, joka on pysyvästi muuttanut hermoston toimintaa”. Packalén kuvaa kirjassaan, miten traumatisoituminen vaikuttaa ihmiseen kokonaisuutena: se näkyy fyysisinä oireina, psyykkisinä reaktioina ja siinä, miten ihminen tiedostaa itsensä suhteessa muihin ihmisiin ja maailmaan. Mihinkään täydellisyyteen pyrkimättäkään Packalén listaa yli 120 traumaperäisen stressin oiretta ja ilmenemismuotoa mm. fyysisestä kivusta arvottomuuden ja toivottomuuden tunteeseen. Kirjallisuudesta ja internetistä – varsinkin traumatisoitumista patologisoivista ja medikalisoivista kuvauksista – voi helposti löytää erilaisia oirelistauksia, mutta uudenlaista ja inspiroivaa Packalénin teoksessa on nimenomaan trauman vaikutusten käsittelyn ulottaminen ihmisen maailmankuvaan ja arvojärjestelmään.

Jokainen haluaa tulla nähdyksi kokonaisena

Traumatisoituminen voi johtaa epäilemään ja pohtimaan koko elämän ja maailman tarkoitusta. Tämä on logoterapeuttisen (logos kreik. ’merkitys’) eli hyvään elämään ja henkiseen kasvuun ohjaavan terapiasuuntauksen mukaan ihmisen henkisen tajunnallisuuden vahvistumista. Se voi parhaimmillaan johtaa oman ajattelun ja toiminnan reflektointiin, muutokseen ja kasvuun ihmisenä, siis hyvään elämään traumoista huolimatta. Packalén ei kirjoita filosofiasta yläpilvitasolla, vaan tavalla, jonka vertainen voi hyvin ymmärtää: elämän karut lähtökohdat tekevät traumatisoituneista ihmisistä herkemmin haavoittuvia ja alttiita pohtimaan olemassaolon ja elämän kysymyksiä. Vertaisyhteisöissä kohtaa usein myös vahvan sitoutumisen tasavertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Kirjan taustalta pilkottava toivo siitä, että psykiatri(a)n tapaamisissa tulisivat aivokemian lisäksi puheeksi myös ihmisen arvot tai elämäntehtävät, ei traumaselviytyjän näkökulmasta ole lainkaan kaukaa haettu.

Packalén esittelee kirjassaan holistisen ihmiskäsityksen, jonka mukaan ihminen on kokonaisuus, jolla on keho, psyykkinen ja henkinen tajunta sekä situaatio, joka tarkoittaa sitä, että olemme jatkuvasti ja koko ajan muuttuvalla tavalla yhteydessä maailmassa ja maailman kanssa:

Kuva: holistinen ihmiskäsitys (s.38)

Kun traumatisoituminen kerran vaikuttaa kaikkiin ihmisen puoliin, tulee ymmärrettäväksi, että myös hyvän traumahoidon ja -hoivan tulisi lähteä liikkeelle samasta lähtökohdasta. Kirja esittelee ja tähdentää salutogeenistä traumahoidon näkökulmaa, joka ymmärtää terveyden hyvinvoinnin jatkumona. Se keskittyy siihen, mikä ihmisessä on toimivaa, sekä korostaa ihmisen omia voimavaroja ja itsesäätelyä monimuotoisten stressioireiden säätelyssä. Tähän yhteyteen Packalén nostaa myös mahdollisuuden traumanjälkeiseen kasvuun, jota logoterapiasuuntauksen kehittäjä, lääketieteen ja neurologian sekä filosofian tohtori Viktor E. Frankl kutsui ”ihmisen henkiseksi uhmavoimaksi”. Natsien keskitysleireillä viettämistään kolmesta vuodesta selviytynyt Frankl oli itse esimerkki siitä, millainen potentiaali ihmisellä on löytää tarkoitus elämään jopa äärimmäisen epäinhimillisissä oloissa ja niiden jälkeen.

Traumaperäinen stressi ei ole häiriö, vaan luonnollinen ilmiö

Packalénin kirja sisältää monipuolisen koosteen siitä, mitä hyvä traumahoiva ja traumainformoitu terveydenhuolto ja arki holistisen ihmiskäsityksen valossa tarkoittavat. Oikeastaan sanan trauma voisi stressin edeltä monesti jättää kokonaan poiskin: teos esittää perustellusti, että traumatisoitumisessa on kyse evoluution virittämistä luonnollisista perusmekanismeista, joiden muutokset ihmisessä ovat ennustettavia. Kirjassa esitetään, miten stressivasteiden nopea laukeaminen ja autonomisen hermoston epätasapaino eli dysregulaatio ovat yksi – ja hyvin luonnollinen – reaktio ihmisen sietokyvyn ylittävään toksiseen stressiin. Monimuotoisen traumatisoitumisen kannalta keskeistä on varsinkin varhaislapsuus. Vastasyntyneen ihmisen aivot ovat hyvin kehittymättömät, jotta hermostomme voi muokkautua vastaamaan ihmisen elinympäristön ja kulttuurin valtavaa vaihtelua. Varjopuolena on pienen lapsen täydellinen riippuvuus hoivaavasta aikuisesta ja vakavat seuraukset hoivan puutteesta.

Tarve olla turvassa on yksi ihmisen elämää ylläpitävistä perustarpeista. Kuten Packalén esittää, myös Stephen Porgesin psykoneurobiologisen polyvagaalisen teorian ytimessä on ihmisen kokema turva tai turvattomuus sekä se, mitä ihmisessä turvallisuuden tilassa tai uhkatilanteessa tapahtuu. Turvantunnekin on siis aina ihmistä kokonaisuudessaan koskettava tila: se on kytköksissä sekä ihmisen omaan kehoon ja tajunnallisuuteen että ympäristöön, toisiin ihmisiin ja ihmissuhteissa tapahtuvaan yhteissäätelyyn sekä sosiaaliseen todellisuuteen.

Kohti hyvää elämää traumoista huolimatta

Monimuotoinen traumaperäinen stressi on elämää monella tapaa rampauttava ilmiö, ja sen kuvaaminen ja tiedon lisääminen on arvokasta sekä traumatisoituneille että trauma-ammattilaisille. Packalénin kirja kokoaa yhteen keskeisiä näkemyksiä trauman dynamiikasta ja toimii näin erinomaisena psykoedukaationa traumakirjallisuuden keskellä samoilevalle vertaiselle.

Kärsimyksestä huolimatta traumatisoituminenkaan ei voi riistää ihmiseltä vapaata tahtoa ja mahdollisuuksia; vähintäänkin ihmisellä on aina mahdollisuus muokata omaa asennoitumistaan. Kirja opastaa monin tavoin, miten traumaattisen stressin kanssa voi opetella elämään. Se esittelee esim. traumamuistojen uudelleenkonsolidointia (engl. memory reconsolidation) traumaterapiassa eli sitä, miten traumasta muistuttavien implisiittisten muistojen kanssa on mahdollista työskennellä ja miten implisiittistä muistamista voidaan muuttaa. Polyvagaalisen instituutin (PVI) pisimmän koulutusohjelman suorittanut Packalén valaisee ymmärrettävällä tavalla myös Stephen Porgesin polyvagaalista teoriaa ja autonomisen hermoston vireystilojen vaihtelun korjaamista esim. yhteissäätelyn avulla terapiassa. Kiinnostava on myös näkemys ihmismielen moninaisuudesta, jota kirjassa seurataan Platonista nykypäivän traumakirjallisuuteen. Tässä yhteydessä Packalén esittelee lähemmin Richard Schwartzin kehittämän nk. sisäisen perheen systeemiterapian (Internal Family Systems, IFS), joka soveltuu hyvin mielen moninaisuuden kanssa työskentelyyn.

Kirjaan sisältyy myös harjoitusosio, joka huomioi kaikki ihmisen olemisen puolet. Harjoitukset sopivat hyvin itsenäisestikin tehtäväksi, ja monet niistä lienevät hyvin sovellettavissa myös erityyppisissä traumaterapioissa. Varsinkin tarkoituksentäyteisen elämän pohdintaan ohjaavissa harjoituksissa toivoisi jokaisen monimuotoisista traumaoireista kärsivän löytävän vierelleen myös toisen ihmisen, joka kysyy, mikä on elämässäsi arvokasta ja miten tahtoisit maailmassa toimia.

”— ihminen voi elää intentionaalista, tarkoituksellista elämää traumoista huolimatta.
Fokuksessa ei ole menneisyys, vaan elämässä eteenpäin meneminen.” (s. 141)

Taru Nordlund
Traumaselviytyjä
Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys
Disso ry:n perustajajäsen
Professori, Helsingin yliopisto

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Lue myös aikaisemmin julkaistu esittely Jukka Packalénin teoksesta Traumasta henkiseen kasvuun. Kokemustietoa traumatisoitumisesta, masennuksesta, ahdistuksesta ja niistä eheytymisestä.

Tietoa toipumisen tueksi löydät täältä.