Arvostavia kohtaamisia traumatisoituneen kanssa
Tässä artikkelissa esitellään lyhyesti Irenen Palominon Trauma- ja rakenteellinen dissosiaatio – opas arvostavaan kohtaamiseen SOTE-alan työntekijöille (2023), joka tarjoaa tukea ja ymmärrystä sosiaali- ja terveysalan työntekijöille traumatisoituneen kohtaamiseen.
Opas perustuu tutkittuun tietoon ja se on kirjoitettu kuvailevan kirjallisuuskatsauksen pohjalta. Oppaaseen on koottu tiiviisti teoriaa emotionaalisesta traumasta ja rakenteellisesta dissosiaatiosta sekä niiden oireista. Se pitää sisällään myös osion persoonallisuuden rakenteellisesta dissosiaatiosta kärsivän asiakkaan arvostavasta kohtaamisesta sosiaali- ja terveysalan työssä.
Vaikka opas on suunnattu sosiaali- ja terveysalalle, sitä voi soveltaa jokaisella työpaikalla alasta riippumatta. Erityisen hyvin se soveltuu asiakastyötä tekeville.
Olen itse traumatisoitunut ja minulla on persoonan rakenteellinen dissosiaatio. Olen itse ”malliesimerkki” asiakkaasta, jolla on rakenteellinen dissosiaatio: olin ollut noin kuusi vuotta mielenterveyspalvelujen piirissä, tavannut lukuisia psykologeja ja psykiatreja sekä saanut useita ehdotuksia eri diagnooseista. Mikään diagnooseista ei tuntunut minulle sopivalta ja se hämmensi minua. Kun vihdoin eräs psykiatri tunnisti rakenteellisen dissosiaation, asiatv loksahtivat paikoilleen ja aloitin integroivan terapian. Terapian aikana ja sen jälkeen olen tavannut useita sosiaali- ja terveyshuollon ammattilaisia. Kokemukseni on ollut se, että rakenteellista dissosiaatiota ei tunneta ja siksi ammattilaisten voi olla myös vaikea puhua siitä.
Kun sosionomin opintojen suuntaavat opinnot alkoivat (tapauksessani mielenterveys- ja päihdetyön opinnot), havaitsin ettei rakenteellista dissosiaatiota käsitelty opinnoissa ollenkaan. Koin tässä suuren ristiriidan, sillä tiesin jo tuolloin rakenteellisen dissosiaation olevan luultua yleisempää. Näin kypsyi idea oppaasta ja se sai vahvistusta sen myötä, kun ehdotin itse Disso ry:lle ideaa oppaasta.
Disso ry tarttui ideaani heti. Disso ry:n jäsenet olivat myös tuoneet esiin kokemuksiaan siitä, kuinka rakenteellista dissosiaatiota ei tunneta riittävän hyvin sote-palveluissa. He olivat myös kertoneet kaivanneensa esitettä, jonka voisivat itse ottaa mukaan mennessään asioimaan sote-palvelujen piiriin ja antaa sitten työntekijälle. Ei ole oikeudenmukaista, että traumatisoituneet jäävät tunnistamattomiksi oireidensa kanssa. Toivon, että oppaani onnistuu tarjoamaan sosiaali- ja terveysalan työntekijöille tukea ja ymmärrystä rakenteellisesta dissosiaatiosta kärsivän ihmisen kohtaamiseen, ja häivyttää ammattilaisten ennakkoluuloja aiheesta. Toivon, että traumatisoituneet tulevat paremmin ymmärretyiksi ja kokevat olonsa turvallisemmaksi tapaamisissa. Ehkä joku voi saada oppaasta myös lohtua.
Miksi kohtaaminen on niin tärkeää?
Traumat, jotka syntyvät ihmisten välillä tapahtuvista tapahtumista, ovat yleensä perusta dissosiatiivisille häiriöille. Siksi työntekijän ja asiakkaan välinen suhde on keskeinen työkalu asiakkaan toipumisen tueksi niin asiantuntijatasolla kuin yliselläkin tasolla. (Temple, 2019, s. 22.) Monet lapsuuden haitallisista kokemuksista selviytyneet ovat tulleet petetyksi sellaisten ihmisten taholta, joiden piti suojella ja huolehtia heistä. Siksi auttamissuhde on täynnä potentiaalia uudelleentraumatisoitumiseen. Aivojen neuroplastisuus luo kuitenkin mahdollisuuden integroida uusia kokemuksia, jotka tasoittavat tietä emotionaaliselle paranemiselle. Traumatietoiset työntekijät voivatkin olla luomassa asiakkaille emotionaalisesti parantavia kokemuksia. (Levenson, 2017, s. 105, 109 & 111). Esimerkiksi asiakkaan kokemus luottamuksesta ja välittämisestä voivat jo sellaisenaan toimia korjaavina tekijöinä (Särkelä, 2015, s. 34 & 39).
Kasvavasta kansainvälisestä kiinnostuksesta huolimatta traumatietoiset lähestymistavat voivat tuntua epäselviltä ja monimutkaisilta. Usein työntekijät luulevatkin työskentelevänsä traumatietoisella tavalla, vaikka todellisuudessa näin ei ole (Sweeney & Taggart, 2018, s. 383). Ammattilaisille suunnattu tieto emotionaalisesta traumasta ja rakenteellisesta dissosiaatiosta on yhä vähäistä ja se on pääosin vaikeasti ymmärrettävää asiantuntijatekstiä, jota on vaikea soveltaa käytännön työssä. Huomionarvoista on myös se, että kohtaamiseen soveltuvia oppaita rakenteellisen dissosiaation kanssa kamppailevan kohtaamiseen ei Suomessa ennen tämän oppaan julkaisua ole ollut.
Aihe tilastojen valossa
Tutkimusten mukaan dissosiaatio-oireet saattavat olla yhtä yleisiä kuin ahdistus ja masennus (Riccio, 2017, s. 43). Arvioiden mukaan Euroopassa erilaisista dissosiaatiohäiriöistä kärsii 12 % väestöstä (Temple, 2019, s. 18). Suomen asukaslukuun suhteutettuna suomalaisista noin 660 000 kärsii siis dissosiaatiohäiriöistä. On myös arvioitu, että noin puolet mielenterveyspalvelujen käyttäjistä on kokenut fyysistä väkivaltaa ja enemmän kuin kolmasosa seksuaalista hyväksikäyttöä (Sweeney & Taggart, 2018, s. 383). Yksi suurimmista tutkimuksista lapsuuden ajan haitallisiin kokemuksiin liittyen tutki yli 17 000 aikuisen terveydenhoidon asiakkaan kokemuksia Yhdysvalloissa. Tutkimukseen osallistuneista 64 % raportoi vähintään yhden tyyppistä lapsuudessa tapahtunutta kaltoinkohtelua tai perheen sisäisiä toimintahäiriöitä. Luvut varhaisista traumoista
köyhien, heikommassa asemassa olevien ja rikollisen väestön keskuudessa ovat vielä suurempia. (Levenson, 2017, s. 106.) On tärkeää huomioida, että tutkimuksen keskiössä olivat lapsuuden ajan haitalliset kokemukset. Luvut olisivat vielä suurempia, jos siihen sisällytettäisiin aikuisiän kokemukset. Näiden tietojen valossa on selvää, että käytännönläheiselle oppaalle kohtaamiseen on huutava pula.
Turvallisuudentunteen rakentaminen
Traumatisoituneiden kanssa työskennellessä turvallisuudentunne on erityisen tärkeää (Sweeney, A. & Taggart, 2018, s. 384). Ensimmäinen askel turvallisuuden edistämiseen on tunnistaa traumaattinen historia asiakkaan elämässä. Lisäksi ympäristö, joka ei ole uhkaava, lisää luottamusta, emotionaalista turvallisuudentunnetta ja läheisyyttä. Fyysinen turvallisuus voidaan varmistaa eliminoimalla fyysisen ympäristön mahdolliset uhat ja vaarat. Lämmin ja vastaanottava kohtaaminen luo tyyneyttä ja jo pelkästään kokemus hymyilevästä vastaanottovirkailijasta voi olla rauhoittava ja lohduttava joillekin asiakkaille. Kunnioittava kielenkäyttö, rajat ja vallankäyttö voivat luoda ja mallintaa turvallisia ja asiallisia rajoja toistamatta auktoriteettihahmojen sortavaa dynamiikkaa. Pohjimmiltaan turvalliset ihmissuhteet ovat johdonmukaisia ja ennustettavia eivätkä aiheuta häpeäa (Levenson, 2017, s. 107–108).
Asiakasta tulee tukea aktiivisesti käyttämään erilaisia maadoittumiskeinoja. Se tarkoittaa sitä, että asiakasta tuetaan olemaan täysin yhteydessä ja tietoinen tästä hetkestä ja tilanteesta mielen ja kehon tasolla. (Temple, s. 15 & 23.) Turvallisuudentunteen palauttamiseksi ja vahvistamiseksi voidaan käyttää eri aistien aktivoimista (Leikola ym., 2016, s. 59). Asiakasta voi esimerkiksi pyytää nimeämään kaikki asiakkaan sillä hetkellä kuulemat äänet tai vaikkapa maalauksessa esiintyvät värit.
Myönteinen vuorovaikutus ja yhteistyö
Myönteinen vuorovaikutus ja toimiva yhteistyö ovat myös tekijöitä, jotka ovat traumatisoituneen kohtaamisessa keskiössä. Luotettavuus ja läpinäkyvyys tulee asettaa kommunikaatiossa etusijalle (Sweeney & Taggart, 2018, s. 384). Luottamuksen rakentuminen edellyttää myötätuntoista ja kunnioittavaa tapaa olla yhteydessä asiakkaisiin. Kaikissa ihmissuhteissa on tietyt läheisyyden vaiheet. Sallimalla asiakkaan edetä omaan tahtiinsa, työntekijä mallintaa tervettä luottamuksen rakentamisen prosessia. Prosessi perustuu sen määrittämiseen, kuunteleeko, kuuleeko ja vastaako toinen luotettavalla ja johdonmukaisella tavalla. (Levenson, 2017, s. 107–108.) Palveluiden toteuttamisen epäjohdonmukaisuus, epäusko amnesiasta tapahtumiin, trauman vaikutusten tunnustamatta jättäminen tai trauman vaikutusten minimoiminen voivat johtaa siihen, että ikävät asiat toistuvat: ihmisten välisten suhteiden mallit sekä niissä koettu toivottomuus ja näkymättömyys toistuvat (Temple 2018, s. 24).
Vähättelyn sijaan tulee validoida luonnollisesti muutoksesta esiin nousevia ristiriitaisia tunteita ja sisäisiä ristiriitoja, korostaa vahvuuksia sekä auttaa asiakasta tunnistamaan ja vähentämään henkilökohtaisen kasvun esteitä. (Levenson, 2017, s. 110.) Myös vastahakoiselle tai vihamieliselle asiakkaalle tulee vastata validoivalla ja empaattisella tavalla negatiivisen vuorovaikutuksen välttämiseksi. Itse asiassa ne, joiden käyttäytyminen on häiritsevintä, saattavat tarvita eniten traumatietoisia lähestymistä (Levenson, 2017, s. 110).
Lisäksi siirtymä kohti yhteistyökykyistä suhdetta ja pois auttaja-avustettava roolista, on yksi keskeinen traumatietoisen työskentelyn periaate. Yhteistyötä tehdään luottamukseen, yhteistyöhön, kunnioituksen ja toivoon perustuen. Asiakkaan kanssa voi työskennellä yhdessä ottamalla asiakas mukaan esimerkiksi suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan palveluja (Sweeney & Taggart, 2018, s. 384). Utelias, tuomitsematon, voimaannuttava ja yhteistyöhön perustuva lähestymistapa rohkaisee asiakasta olemaan läsnä aidosti ja sitouttamaan itsensä eri persoonallisuuden osien kanssa. (Temple, 2019, s. 22–23.)
Lopuksi
On tärkeää tiedostaa, että traumatisoituneen kohtaamiseen ei tarvita spesifiä osaamista emotionaalisesta traumasta ja rakenteellisesta dissosiaatiosta. Tärkeämpää on luoda turvallinen tila, osoittaa aitoa välittämistä, rakentaa luottamusta, tehdä yhteistyötä ja olla vuorovaikutuksesta myötätuntoisesti. Täytyy kuunnella aktiivisesti ja pyrkiä ymmärtämään. Lämmin, kiinnostunut ja hyväksyvä ympäristö edistää asiakkaan tilannetta enemmän kuin teoreettinen viitekehys, ammatillinen kurinalaisuus tai erilaiset neuvontatekniikat (Levenson, 2017, s. 105, 108, 110 & 111).
Opasta voi soveltaa jokaisella työpaikalla alasta riippumatta, mutta erityisen hyvin se soveltuu kaikille asiakastyötä tekeville. Se, että asiakas ei kärsi emotionaalisesta traumasta ja rakenteellisesta dissosiaatiosta, ei sulje pois oppaan hyödyntämistä kohtaamistilanteissa. Opas noudattaa traumatietoisen hoidon periaatteita ja sitä voi käyttää kaikissa tilanteissa riippumatta siitä, onko asiakas traumatisoitunut vai ei.
Uskon, että valtaosalla ihmisistä on taustalla ikäviä kokemuksia ihmissuhteista tai kohtaamisista, vaikka varsinaista traumataustaa ei olisikaan. Onnistunut kohtaaminen ja siihen sisältyvä luottamus ja välittäminen, voivat jo sellaisenaan tarjota asiakkaalle korjaavia kokemuksia kenelle tahansa!
