Tämä psykiatri Anssi Leikolan kirjoittama artikkeli on julkaistu alunperin PSYFY-lehden numerossa 2/2019 ja jaetaan Disso ry:n nettisivuilla luvan kanssa alkuperäinen lähde mainiten. Lisätietoa PSYFY FY:stä löydät artikkelin jälkeen kirjattujen linkkien kautta.

 

Trauma, teoriat ja turvallisuus

Suomen psykofyysisen Fysioterapian Yhdistys, PSYFY ry täyttää vuosia! Maailma muuttuu ja sitä voidaan muuttaa. 25 vuoden merkkipaalu on osoitus siitä, että edistyksellinen ja uudenmuotoinen kulttuuri on maassamme jo lujittunut. Näen kehollisuuden roolin hyvin vahvana psyykkisten häiriöiden hoidon ja terapian tulevaisuudessa. Paasitornin juhlaseminaarissa syyskuussa pääsen itsekin osallistumaan tähän yhteiseen projektiin ja virittämään toivoa terapeuttisen toiminnan vaikuttavuudesta.

On kiintoisaa tarkastella pitkiä aikajänteitä, ymmärtää historiaa, perinnettä ja sen painolasteja. Ennakoida tulevaisuutta, miten ja mihin suuntaan kehitys kulkee. Ja millaisia vastavoimia on? Olen miettinyt ja hahmotellut psykiatriassa nousevat ja hoidon tuloksellisuutta lisäävät trendit, suuntaukset tai näkökulmat, jakaen ne kolmeen erilliseen päälinjaan. Ne ovat kaikki psykiatriaa tervehdyttävästi ravistelevia, raikastavia ja turvallisuutta lisääviä, kaivattua uudistumista.

KOLME LINJAA

Ensimmäisenä nostan esille traumanäkökulman, joka antaa mielenterveyden ymmärtämiseen uudenlaista konkreettisuutta ja uskottavuutta. Elämänkokemusten tuottama tunne-elämän vaurio on mielekästä hahmottaa psyykkisten häiriöiden taustalla. Oireilulle on olemassa joku syy. Sellainen, joka ei ole pelkästään potilaassa. Syy voidaan yhdessä ymmärtää, kaikkine merkityksineen ja seurauksineen. Trauma tarkoittaa, että jotain organismissa on vaurioitunut. Voidaan ajatella, että jokin yhteys on poikki. Parantuminen on silloin eheytymistä, yhteyksien kasvattamista. Ihmisessä on paljon evolutiivista kapasiteettia korjaaviin prosesseihin, kun niitä oikealla tavalla tuetaan ja stimuloidaan. Hoito on edellytysten luomista pitkäjänteistä kehitystä varten. Tällainen integraatio-prosessi on erityisellä tavalla psykofyysinen kokemus, jossa on erilaisia tasoja ja runsaasti tai jopa loputtomasti voitettavaa.

Toinen nouseva päälinja on määriteltävissä palveluiden käyttäjän näkökulmaksi, johon voidaan niputtaa käsite toipumisorientaatio. Vapaasti luonnehtien tämä sisältää vertaisuutta, tasa-arvoisuuden ideaa, osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksien näkemistä oman elämän asioissa tai laajemminkin. Ajatuksia on kuvattu myös termillä positiivinen psykiatria, joka on voimavaroja huomioivaa, inklusiivista ja suvaitsevaista. Se myös arvottaa toivoa ja painottaa elämän merkityksellisyyden kokemusta. Psykiatrinen palvelujärjestelmä on kehittynyt liiallisen kapeasti tuijottamaan, joskus vielä yläviistosta päin, ihmisen kyvyttömyyttä, puutteita ja oireilua. Tämä voi synnyttää epärealistista pessimistisyyttä. Positiivinen psykiatria tai toipumisorientaatio ei tietenkään saa tarkoittaa tosiasioiden väistämistä, mutta kaiken vajavaisuuden ja rikkonaisuuden keskelläkin voi mahdollistua ja tapahtua arvokkaita asioita.

Kolmas kasvava päälinja on kehollisuus; sen huomioiminen ja arvostaminen hoidon ja terapian keskiössä. Länsimaista ajattelutapaa, myös tieteellistä ajattelua, on vuosisatoja hallinnut kartesiolainen ajattelumalli, joka erottelee mielen ja ruumiin jyrkästi toisistaan. Filosofi Rene Descartes (jonka nimestä käsite on juonnettu) loi jo 1600-luvulla perustan länsimaiselle tieteelle, tarkoituksenaan irrottaa se kristinuskon talutusnuorasta. Tällä kahtalaisella eli dualistisella perinnöllä on ollut suuri vaikutus näihin päiviin saakka; mielen ja ruumiin irroittaminen toisistaan ikäänkuin huomaamatta hallitsee ajatteluamme, kielenkäyttöä myöten. Mielestäni tämä on yksi nykypsykiatrian suurimmista teoreettisista ongelmista. Sen vaikuttaessa käytäntöön ajattelu keskittyy yksityiskohtiin ja pilkkoutuu tarpeettomasti. Kartesiolaisuus on aikansa elänyt ja joutaa romukoppaan, sitten se ei enää häiritse kehollisten menetelmien arvostusta psykiatrisessa hoitojärjestelmässä.

Kaikki kolme tässä vapaasti hahmottamaani linjaa näyttäisivät muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden, joka perustuu holistiseen ihmiskäsitykseen. Siinä ensisijaisena lähtökohtana on kokonaisuuksien hahmottaminen yksityiskohtien sijaan ja sitä kautta saatava uudenlainen perusta. Tällaisessa kokonaisuudessa ymmärretään myös merkityksiä, jolloin kyse on hermeneuttisesta filosofisesta orientaatiosta. Se, kuten holismikaan, ei ole ollut viime vuosikymmeninä kovassa huudossa tieteen markkinoilla. Ehkä tähänkin on parhaillaan syntymässä uutta kulttuuria.

Tällaisesta lähtökohdasta ponnistaen korostetaan ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja yleisen turvallisuuden tunteen merkitystä terveydenhuollossa. Samalla pystytään näkemään parantuminen prosessina ja mielenkiintoisena mahdollisuutena. Kehollisuus on tässä tietynlainen avain, minkä olen myös omakohtaisesti saanut todeta. Koen edustavani näitä kolmea linjaa omassa työssäni: näitä laatuja integroiden on kehkeytynyt oma terapeuttisesti orientoitunut työtapani.

TURVALLISUUS, KEHO JA TRAUMAN HOITO

Turvallisuuden kokemus tärkeimpänä emotionaalisen trauman hoidon kulmakivenä muodostaa syksyn esitykseni punaisen langan. Miten monella tavalla vastaanottohuoneessa syntyvää yhteistä turvallisuuden tunnetta voidaankaan kohentaa! Tällaisen ilmapiirin luomisessa kehollisuudella on erityinen, tärkeä asema. Kehotietoisuuden kautta maadoitumme ja tartumme nykyhetkeen ja ympäristöömme. Nykyisin käytetään paljon myös käsitettä mindfulness. Sen laajennettu versio on traumapsykoterapian isän, Pierre Janet´n käyttämä termi presentifikaatio. Kehon kontakti ympäristöön tapahtuu aina tässä ja nyt, mihin perustuu maadoittava vaikutus. Mieli voi vaeltaa menneisyydessä ja tulevaisuudessa, kehotietoisuus on tässä ja nyt.

Periaatteellisella tasolla ja evoluutiossa määräytyneenä lajiominaisuutena turvallisinta ihmiselle on toinen ihminen. Yleensä aina puhuessamme emotionaalisista traumoista puhumme samalla kiintymyssuhdetraumoista. Toinen ihminen voi silloin olla hyvin ristiriitainen lähestymisen kohde. Kun puhumme terapian turvallisuudesta, puhumme luottamuksesta. Luottamuksen herättäminen, kohentaminen ja palauttaminen edistää aina suoraan hoidon perustehtävää ja varsinaista tavoitetta. Usein kuulen, miten työntekijän aitous on monille potilaille ja asiakkaille turvallista. Tämä luultavasti tarkoittaa kokemusta täyteisestä läsnäolosta. Silloin, kun terapeuttina tietää mitä on tekemässä, jää eniten kapasiteettia ja energiaa olla läsnä. Näen teorioiden voiman juuri tässä; mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria!

Mikä siis neuvoksi kohdattaessa traumatisoitunut ihminen? Vastaukseni on teoreettinen tieto. Riittävän hyvä kartta auttaa, sillä maasto on paikoitellen hyvin vaikeakulkuista kohdatessamme kiintymyssuhteen vaurioista kärsivän asiakkaan tai potilaan. Kartan lukeminen auttaa terapeuttia navigoimaan oikeaan suuntaan silloinkin, kun metsä näyttää kovin synkältä. Kehollisuus ja joskus myös kosketus voivat olla tietynlainen kuningastie tuossa maastossa. Suoria reittejä perille ei ole. Tärkeintä saattaa olla edellytysten luominen: kunnioittava kohtaaminen ja selkeys tavoitteissa yhdistettynä vastuun ottamiseen toisen ihmisen turvallisuuden tunteesta. Sekä traumamuistot että levollisuuden tunne ovat molemmat hyvin kehollisia ilmiöitä. Luulen löytäneeni parhaat kartat, jotta näissä maastoissa voidaan onnistuneesti päästä eteenpäin ja mikä tärkeintä; päästä kestäviin tuloksiin.

TEORIOISTA

Itselleni ovat aina olleet tärkeitä kartat. Eräs kaikkein tärkeimmistä elämäni kartoista on ehdottomasti ollut polyvagaalinen teoria. Se on uudenlainen teoria autonomisesta hermostosta, joka on kehitetty niinkin myöhään kuin 1990-luvulla. Vihdoin tehdään biologista tiedettä psykiatrialle keskeisistä ilmiöistä! Olen kiitollinen teorian kehittäjälle Stephen W. Porgesille, joka on päässyt näiden aarteiden jäljille tutkiessaan tätä itsestään toimivaa hermostoa ja sen kypsymistä vastasyntyneillä. Persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teoria on toinen rakennelman kulmakivi. Tämän tiimoilta olen voinut ammentaa lisää aineksia teoreettiseen keitokseeni Ellert Nijenhuisin teoksesta Trinity of Trauma, millä myöskin on ollut lähtemättömiä vaikutuksia työtapaani.

Näillä kahdella teorialla on ollut mullistava vaikutus käsitykseeni inhimillisestä kohtaamisesta ja tietysti sen terapeuttisista vaikutuksista. Niiden käytännöllistä soveltamista terapeuttiseen kohtaamiseen tulen lähemmin avaamaan PSYFYn juhlaseminaarissa. Katsoisin, että esittelemieni teorioiden suuri ansio voidaan kiteyttää siihen, miten ne pystyvät lisäämään vastaanoton turvallisuutta tässä ja nyt. Ehkä se perustuu juuri tunteeseen, että terapeutti on kartalla!

MONET TIET VIEVÄT SAMAAN SUUNTAAN

Erilaisia kehollisia terapeuttisia lähestymistapoja tuntuu ilmaantuvan jatkuvasti lisää. Hyvä niin, kulttuuri muuttuu oikeaan suuntaan. Siirrymme kulttuurissa eteenpäin, yhä kauemmas kartesiolaisuuden sanoisinko jopa tukahduttavasta vaikutuksesta. Mainitsemieni kahden teorian soveltaminen on omalla kohdallani saanut vauhtia opista, joka juurtui sensorimotorisen terapian koulutuksessa reilut 10v sitten. Omassa kehitysprosessissani käänteentekevää on ollut myös omakohtainen asiakas-kokemus Rosen-metodista, joka perustuu yhtäaikaiseen fyysisen kosketuksen ja sanallistamisen kombinaatioon. Vuonna 2017 sain tilaisuuden pitää keynote-esitelmän Rosen-metodin maailmankongressissa Tallinnassa. Olen ymmärtänyt tärkeitä asioita oksitosiini-vaikutuksista inhimillisessä kosketuksessa Kerstin Uvnäs-Mobergin elämäntyön kautta. Oli ilo kuulla häntä ja esiintyä hänen jälkeensä juuri Tallinnassa. Tämän myötä pikkuhiljaa vuosien varrella olen rohkaistunut ja oppinut käyttämään myös kosketuksen väylää yhtenä terapiaprosessien turvallisuuden vahvistajana.

Oman parantumispolkuni suhteen on ollut käänteentekevää, että kartat ovat vieneet perille jo moniin hienoihin paikkoihin ja kohtaamisiin. Niihin voi luottaa, koska ne osoittavat voimansa joka päivä, löytämisen iloa tuottaen. Tavoitteenamme on levittää traumatietoutta, mitä on saatavilla Peaceful Impact Publisher -nettisivuilla. Siellä ovat tulleet suosituiksi kompaktit youtube-videot, jotka löytyvät sekä suomeksi että englanniksi. Niitä kannattaa mahdollisesti katsoa pohjustuksena, jotta pääsee hyviin alkuasemiin kärryille teorioiden maailmaan.

Hyvää syntymäpäivää PSYFY! Muistaakseni ainakin ihmisorganismilla alkaa integraatiokapasiteetti olla parhaimmillaan 25-vuoden iässä!

Toivottavasti tapaamme syksyllä!

 

Traumatoipuja ja psykiatri,
Anssi Leikola

 

 

PSYFY ry netissä:

WWW-sivut: https://www.psyfy.net
Facebook: https://www.facebook.com/psyfy.net/
Instagram: https://instagram.com/suomenpsyfy

PSYFY:n 25-v juhlakonferenssi: http://psyfy.net/psyfyn-25-vuotisjuhlakonferenssi-20-21-9-2019-helsingissa/