Elämäntapamuutokset traumasta toipumisen tukena

Traumaterapiassa sain opastusta stressireaktioiden lieventämiseksi tietyissä, minulle tyypillisissä stressitilanteissa. Niillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta esimerkiksi jatkuviin kipuihin, eikä mielialanikaan kohentunut…...
28 huhtikuun, 2020

Jokainen meistä viihtyy omilla mukavuusalueillaan, eikä itsensä haastaminen muutokseen ole helppoa, vaikka sille olisi vahvat perustelut. Löydämme helposti puolustelut ja selitykset nykyisille ajatuksille, valinnoille ja toimintatavoille. Kuinka paljon ja miten on itse valmis muuttumaan ja tekemään toisin oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden lisäämiseksi sekä toksisten stressioireiden ja masennuksen vähentämiseksi?

Lapsuuden haavoittavat kokemukset ovat aiheuttaneet minulle traumaperäisen stressihäiriön, enkä kykene säätelemään stressireaktioitani. Tämän seurauksena stressi on kroonistunut. Toksinen stressi sotkee kehoni eri toimintoja, joista kehoni on kertonut muun muassa runsailla kivuilla, sydämen rytmihäiriöillä ja nielemisvaikeuksilla.

Traumaterapiassa sain opastusta stressireaktioiden lieventämiseksi tietyissä, minulle tyypillisissä stressitilanteissa. Niillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta esimerkiksi jatkuviin kipuihin, eikä mielialanikaan kohentunut pysyvästi. Kerron seuraavassa, miten kaksi lukemaani teosta auttoivat minua ymmärtämään elämäntapamuutosten tarpeen, ja miten omat muutokset liikkumisessa ja ravitsemuksessa auttoivat minua voimaan paremmin.

Kipu asuu kehossa

Nadine Burke Harrisin Syvälle ulottuvat juuret -kirjan lukeminen oli minulle hyvin merkityksellistä. Lääkärinä Harris esittelee perustellen kuusi stressireaktion hallintaan ja hoitoon kuuluvaa asiaa: uni, ravitsemus, liikunta (n. tunti päivässä), mindfulness, terveet ihmissuhteet ja mielenterveys.

Arvioidessani näitä kuutta kohtaa, totesin oman liikkumisen olevan lähes nolla. Aloitin jokapäiväiset tunnin kävelylenkit.  Ensimmäiset viikot olivat epämukavaa, tuskaista äheltämistä mahan pömpöttäessä, housun vyötärön kiristäessä, hengityksen pihistessä ja hien valuessa. Matkaakaan ei kertynyt kehuttavasti ja keljutti, kun muut pyyhälsivät kävelysauvoineen sutjakasti ohi. En kuitenkaan antanut periksi, sinnillä jatkoin. Lenkkeilyn vaikutukset näkyivät ensimmäiseksi mielialan ja unen laadun paranemisena. Vähitellen myös housun vyötärö löystyi ja sutjakkuus lisääntyi.

Sitten Markus Rantalan Masennuksen biologia -kirja lumosi minut täysin. Evoluutiopsykologi Rantala kirjoittaa laajaan tutkimusfaktaan perustuen, että liikunta laskee stressihormonitasoja, lisää stressinsietokykyä sekä ehkäisee ja hoitaa mielialahäiriöitä (mm. masennus) jopa tehokkaammin kuin lääkkeet ja psykoterapia. Motivaationi kävelyyn lisääntyi entisestään, sillä halusin saada nuo liikunnan myönteiset vaikutukset itseeni.

Rantala kuvaa stressiä evoluutiopsykologisesti taistele tai pakene -reaktiona, joka on valmistanut esi-isiämme vaaratilanteeseen. Jos ihminen ei taistele tai pakene, stressi ei laukea, kun keho ei saa viestiä vaaran poistumisesta. Näin stressi myös kroonistuu.

Nyt oivallus pamahti täydellä voimalla tajuntaani. Oli ihanaa ymmärtää perustellusti, mistä on kyse. Liikkeelle lähtö, kävely ja juokseminen, välittää aivojen kautta elimistölle tiedon, että on hengissä ja turvassa. Tämän seurauksena stressi laukeaa ja rentoutuminen mahdollistuu.

Liikunta-asiat ”hanskassa” ja siirryin ravitsemukseen. Jätin sokerin ja vehnäjauhot heti pois, sillä olin jo todennut niiden lisäävän nivelkipujani. Lisäsin innokkaana ruokavaliooni muun muassa terveellistä ruisleipää, avokadoa, hummusta ja parsakaalia.  Papujen ja herneiden lisääminen olikin sitten viimeinen pisara ja ahneelle muutoksentekijälle tuli likainen loppu suoliston ärsyynnyttyä pahemman kerran.

Joskus sattuma osuu oikeaan aikaan kohdalle. Olin nimittäin lainannut Rantalan kirjan ja harppasin oitis ruokavalio- ja suolistoasioihin. Totesin muuttaneeni ruokavaliota aivan väärään suuntaan valiten herkälle ”stressisuolistolleni” täysin sopimattomia ruoka-aineita. Niinpä innostuin kokeilemaan tiukasti FODMAP-ruokavaliota.

Terve elämä

Tällä hetkellä vatsani voi paremmin kuin vuosiin, ja uskon, että lähes pakosta tehty ruokavalion muuttaminen liikunnan kanssa on poistanut kivut lähes kokonaan ja parantanut mielialaa. Olen pirteä, jaksava ja aikaisempi päivittäinen, lamaannuttava väsymys on hävinnyt kokonaan.  En tarvitse, enkä kaipaa makeita välipaloja väsymyksen poistamiseen. Vatsan pömpötyksen väheneminen ja kilojen kariseminen tuntuvat myös hyvältä bonukselta.

Olen niin samaa mieltä Harrisin kanssa siitä, että yliaktiivisesta/toksisesta stressireaktiosta kärsivät ihmiset eivät tiedä, mitä heidän kehossaan tapahtuu. Niinpä he juoksevat oireidensa perässä sen sijaan, että keskittyisivät varsinaisen syyn hoitamiseen. Joskus ihminen odottaa jotakin ihmepilleriä, eikä tajua, millainen kyky hänellä on parantaa itsensä. Minäkin olen turvautunut kipulääkkeisiin useita vuosia ja nyt ilolla huomaan, että liikunnan lisäämisen ja ruokavaliomuutoksen seurauksena kipulääkkeiden tarve ja käyttö ovat lähes kokonaan hävinneet. En ole käyttänyt mielialalääkkeitä. Uskon kuitenkin, että Harrisin ja Rantalan perustelluilla elämäntapamuutoksilla mielialalääkkeiden tarvekin vähenee ja häviää.

Anne

***

Lähteet:

Harris, Nadine Burke 2019: Syvälle ulottuvat juuret — Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Basam Books.

Rantala, Markus J. 2019: Masennuksen biologia, Evoluutiopsykologinen näkökulma mielialahäiriöihin. Terra Cognita.

Lisää kirjoituksia toipumisen tueksi

Ajatuksia vertaisuudesta ”Se on jonkinlainen turvasatama ja yhteisö”-opinnäytetyön pohjalta

Ajatuksia vertaisuudesta ”Se on jonkinlainen turvasatama ja yhteisö”-opinnäytetyön pohjalta

Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijan opinnäytetyö vertaisuudesta tutki ja kehitti vertaistuen muotoja vakavasti traumatisoituneille. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaiset vertaistukimuodot sopivat parhaiten kohderyhmälle sekä mikä vertaisuudessa auttaa kohderyhmää. Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry:lle toteutetussa opinnäytetyössä oli kaksi kantavaa teemaa:
Yhdistyksen vertaistoimintojen kehittäminen uuden vertaistukiryhmän pilotoinnin avulla. Vertaisuuden hyötyjen tutkiminen teorian sekä pilottiryhmästä saatujen tulosten perusteella.

lue lisää
Hyvinvoinnin eriytyminen

Hyvinvoinnin eriytyminen

Traumatisoituminen voi altistaa hyvinvoinnin heikkenemiselle monella tapaa. Jos traumatisoitumista tai dissosiaatiohäiriötä ei tunnisteta, hoito ei välttämättä ole riittävän tehokasta tai oikeanlaista ja se voi vaarantaa opiskelu- tai työkyvyn. Työkyvyn menetys voi johtaa syrjäytymiseen tai taloudellisiin ongelmiin. … Yleinen traumatietoisuus sote-alalla voisi nopeuttaa oikean diagnoosin saamista ja auttaa ehkäisemään oireiden pahenemista tai niiden ylisukupolvisuutta.

lue lisää
Oulun hoitomalli epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon

Oulun hoitomalli epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon

Pitkään epävakaata persoonallisuushäiriötä pidettiin parantumattomana sairautena. Nykyään käsitys on kuitenkin, että häiriöstä voi toipua onnistuneesti, eikä epävakaa ihminen ole läheisilleen vaarallinen.

Alanampa-Kantanen toivoo, että häiriöstä puhuttaisiin myönteisemmin, myös siitä kärsiviä varten.

– Jos olet saanut diagnoosin, vaikka kaikki olisi nyt kamalaa ja sekaisin, oikealla tuella asiat voivat muuttua. Se vaatii myös, että itsekin osallistut ja avaat itsesi muille, hän muistuttaa.

lue lisää

Liity yhdistyksen jäseneksi!

Copyright © 2024 Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry