Yhdistyksen syyskokous valitsee aina seuraavan kalenterivuoden ajaksi hallituksen jäsenet ja puheenjohtajan. Vuonna 2024 puheenjohtajana toimii Anu Miettinen. Hänen ja muiden hallituksen jäsenten esittelyt löydät tältä sivulta. Vuonna 2023 käynnistyi kolmivuotinen, STEAn rahoittama hankkeemme ”Vakauttava Voimaheimo emotionaalisesti traumatisoituneille aikuisille 2023–2025″. Sen toiminnanjohtajaksi on palkattu sairaanhoitaja, yhteisöpedagogi Jenni Lara-Ochoa, joka vuonna 2022 teki Disso ry:ssä opintoihinsa liittyneen harjoittelun ja opinnäytetyön.
Vahvasti kätkeytynyt traumatausta ohjasi minut lukemaan kokonaan uutta alaa. Halu tutkia omaa lapsuuttaan ja auttaa muita, on vienyt minut opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi sekä kasvatuspsykologian maisteriksi. Päivätyössäni toimin lapsiperhetyön asiantuntijana kohdaten ja tukien vanhempia vanhemmuuden polulla. Disso ry:ssä haluan vaikuttaa traumatiedon ja erityisesti traumatisoitumisen seurauksien ymmärryksen lisääntymiseen. Kiinnostuksen kohteitani ovat lapsuuden traumojen ylisukupolvisuus ja niiden vaikutus vanhemmuuteen. Musiikki, tanssi ja lapset ovat lähellä sydäntäni.
Olen 39-vuotias ja asun Järvenpäässä kahden lapseni kanssa. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja ja yhteisöpedagogi. Hoitoalalla olen toiminut nuorisopsykiatriassa syömishäiriöosastolla, aikuisten mielenterveyskuntoutujien parissa, lastensuojelussa sekä kehitysvamma-alalla. Lisäksi olen ollut yrittäjä seitsemän vuoden ajan. Neljä vuotta sitten kiinnostuin mahdollisuudesta tehdä töitä järjestöpuolella ja päätin opiskella uuden ammatin yhteisöpedagogina. Tähän ammattiin valmistuin joulukuussa 2022. Työni ydintä on vuosina 2023-2025 STEA-rahoitteinen hanke ”Vakauttava voimaheimo – vertaistukimalli emotionaalisesti traumatisoituneille aikuisille” sekä yhdistyksen toiminnan johtaminen.
Olen vuonna 2023 sosionomiksi valmistunut entinen kaupan alan ammattilainen ja traumaselviytyjä. Ajauduin asiakaspalvelu- ja toimistotehtävistä sosionomiopintojen pariin havaittuani, että haluan olla aktiivisemmin mukana rakentamassa yhdenvertaista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa. Haluan tehdä töitä traumatisoituneiden hyväksi. Minua kiinnostaa erityisen paljon trauman ja kehon välinen yhteys. Olen tiedonjanoinen ja innostun herkästi uusista asioista. Koskaan ei voi tietää mistä uudesta aiheesta tai puuhasta kiinnostun seuraavaksi. Eläimet, tanssi ja huonekasvit ovat kuitenkin asioita, jotka ovat pysyvä ja tärkeä osa elämääni.
Olen yli viisikymppinen traumaselviytyjä. Numerot tuovat elämääni pysyvyyttä, työ niiden parissa rauhoittaa arkielämää. Oma terapiapolkuni toi minut mukaan yhdistyksen toimintaan. Saan vakautta elämääni perheestäni, ystävistäni sekä arjen yksinkertaisista iloista kuten neulominen ja luontokävelyt.
Olen parempaan huomiseen uskova haaveilija, musiikista voimansa ammentava kaaoksen hallitsija ja pohjoisen luontoon rakastunut seikkailija. Koulutukseltani olen psykiatrinen sairaanhoitaja ja työskentelen lastensuojelussa. Siellä pääsen tietynlaiselle näköalapaikalle ylisukupolvisten traumojen äärelle, mikä on aiheena loputtoman mielenkiintoinen. Mun on vaikea vain sietää maailmassa huomaamiani epäkohtia, toiminnasta saan mielenrauhaa. Yhdistystoiminnasta olen löytänyt elämääni rakkaan harrastuksen ja vaikuttamisen paikan, minkä kautta kohdata samoja arvoja jakavia ihmisiä. Disso ry:een tutustuin aikanaan julkaistujen materiaalien kautta, jotka olivat minulle suurena tukena matkalla itseeni. Toivon, että pystymme lisäämään yhdistyksen vaikuttavuutta ja välittämään traumatietoisuutta yhä laajemmalle.
Mielenterveyteen ja ihmisyyteen liittyvät asiat ovat aina kiinnostaneet minua, ja jo teininä haaveilin psykologin ammatista. Tein pitkän uran liiketoiminnassa ja markkinointiviestinnän parissa, mutta kaikki nuo vuodet haaveilin jostain inhimillisemmästä, maailmaan hyvää tuottavasta ammatista. Lopulta minut hyväksyttiin opiskelemaan ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin opintoja ja se mullisti elämäni raiteiltaan – niille raiteille, joita minun olisi pitänyt aina mennä ja nyt työskentelen terapeuttina. Sittemmin olen aloittanut myös psykologian opinnot. Traumojen pariin minua vetää mm. suomalaisten historia sotatraumojen kantajina vielä muutama sukupolvi myöhemminkin, ja sen myötä ymmärrys siitä miten haastavia traumat on tunnistaa jopa trauman kantajalle itselleen. Tietoa, tukea ja apua tarvitaan kaikkialla yhteiskunnassa reippaasti lisää, jonka myötä toivottavasti kasvaa myötätunto ja ymmärrys itseä ja toisia kohtaan. <3