Hallituksen palstalla 01/22 vuorossa on Sofian kirjoitus siitä, miten traumataustan seuraukset vaikuttavat työuraan.
Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, miten traumatausta vaikuttaa jaksamiseen työelämässä. Lääkäri Nadine Burke Harris listaa kirjassaan Syvälle ulottuvat juuret (2018) lukuisia haitallisia vaikutuksia, joita lapsuuden traumatisoivilla kokemuksilla on läpi elämän. Vaikutuksiin kuuluu mm. lyhyempi elinajanodote, korkeampi sairastuvuus ja itsemurha-alttius. Haitallisille kokemuksille altistuneet nuoret ovat väkivaltaisempia, tupakoivat ja käyttäytyvät riskialttiimmin kuin muut. Terveysongelmia voi aiheutua vielä vuosikymmenten päästä traumatisoivista tapahtumista. Miten tämä kaikki vaikuttaa uraan?
Olen itse sairastunut työuupumukseen useamman kerran. Tätä kirjoittaessa olen jälleen kokenut uupumusoireita muutaman viikon ajan. Kierre tuntuu loputtomalta, oireet ilmaantuvat yhä uudelleen, vaikka olen vaihtanut pariin kertaan työpaikkaa ensimmäisen työuupumisen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla uupuminen oli helppo laittaa vain työtehtävien piikkiin. Nyt on hyväksyttävä, että mukana on muutakin. Jaksamiseni ei ehkä ole sitä, mitä se on keskivertoihmisellä. Toisaalta, keskivertoihminen ei ole joutunut kokemaan samanlaisia asioita kuin minä elämänsä varrella.
Ajattelin ennen, että täydellinen toipuminen olisi terapian avulla mahdollista. Enää en ole varma, ehkä minun kohdallani ei ole niin. Jostain syystä en kuitenkaan pidä sitä niin musertavana ajatuksena kuin olisin kuvitellut – riittää, jos voin paremmin ja pärjään. Voi olla, että se vaatii lyhyempää työpäivää tai jopa alan vaihtoa. Muutos pelottaa, mutta silti se tuntuu ajatuksena siedettävältä, uskon pystyväni siihen. Muutos on myös mahdollisuus ja uupumisoireista pääseminen olisi vuosien jatkuvat kuormituksen jälkeen todella, todella hienoa. On inhimillistä vertailla itseään ja saavutuksiaan muihin, mutta hedelmällisempää olisi asettaa itse omat tavoitteensa juuri niiden voimavarojen mukaan, joita itsellä tällä hetkellä on.
Mitä voimavarojen kasvattamisen eteen voi tehdä? Nadine Burke Harrisilla on hyviä uutisia traumatisoituneille: ei ole koskaan liian myöhäistä korjata trauman aiheuttamia vaurioita ja ohjelmoida uudelleen kehon stressireaktiota. Hän suosittelee kuutta keinoa toksisen stressin hoitoon: nukkuminen, liikunta, ravitsemus, mindfulness, mielenterveys ja terveet ihmissuhteet. Tärkeää on valita itselle sopivat vaihtoehdot, jos vihaat juoksemista, kokeile uimista tai joogaa. Tärkeää on, että liikut jollain tavoin noin tunnin päivässä. Samoin voit edistää mielenterveyttäsi monin keinoin, esimerkiksi vähentämällä päihteiden käyttöä.
Mitä enemmän mainittua kuutta asiaa edistät, sitä vähemmän kehossasi erittyy stressihormoneja, sitä paremmin tulehdusreaktiot paranevat ja sitä enemmän lisäät aivojesi neuroplastisuutta. Ehkä jatkossa voisi keskittyä hyvinvoinnin lisäämiseen erilaisten saavutusten ja suoritusten tavoittelun sijaan?
Photo by energepic.com from Pexels
