Kompleksinen PTSD ja dissosiaatio – FT Arielle Schwartz

Kompleksinen posttraumaattinen stressi (PTSD) ja dissosiaatio – kliininen psykologi Arielle Schwartz

(alkuperäinen englanninkielinen teksti: Arielle Schwartz 26.4.2016 https://drarielleschwartz.com/complex-ptsd-and-dissociation-dr-arielle-schwartz/

original article by Dr. Arielle Schwart translated to Finnish with permission)

Paraneminen kehityksellisestä traumasta

Traumaattiset kokemukset ovat jo määritelmänsä mukaisesti kauhistuttavia ja ylivoimaisia. Auto-onnettomuuksien, luonnonkatastrofien tai väkivallantekojen kaltaiset tapahtumat muuttavat suhtautumistamme maailmaan. On tavallista, että tunnemme hukkuvamme voimakkaiden tunteiden, kehontuntemusten tai muistojen alle sopeutuessamme uuteen ja usein ei-toivottuun todellisuuteen. Joskus alamme vältellä traumasta muistuttavia paikkoja. Mieleemme ehkä myös tunkeutuu muistoja tai tunteita. Posttraumaattisella stressihäiriöllä (Posttraumatic Stress Disorder, PTSD) viitataan näiden oireiden ilmenemiseen kauan traumaattisen tapahtuman loppumisen jälkeen. Kompleksinen PTSD ja dissosiaatio ovat kuitenkin toisenlaista trauman jälkeistä stressiä.

Kun ihminen kokee lapsuudenaikaista heitteillejättöä tai kroonista kaltoinkohtelua, hän suuntautuu maailmaan ensisijaisesti uhan, pelon ja hengissäsäilymisen näkökulmista. Epäluotettavat vanhemmat tai hoivaajat jättävät lapsen kyvyttömäksi luottaa tai hämilleen siitä, mistä rakastava ihmissuhde rakentuu. Pelko ja turvattomuus jättävät hänet tarkkailemaan ympäristöään mahdollisten uhkien varalta. Heitteillejätetty tai kaltoinkohdeltu lapsi toimii sisäänrakennettujen, biologisten suojelumekanismien varassa, joiden tehtävänä on selviytyä elossa. Tämän ansiosta hän voi tietoisella tasolla jättää uhat huomioimatta, sillä niiden jatkuva tiedostaminen kroonisesti traumatisoivassa ympäristössä olisi erittäin kuormittavaa. Pelosta ja dissosiaatiosta muodostuu toimintamalleja, jotka ohjaavat kehon ja mielen kehitystä.

“Lapsena kaltoinkohdellut aikuiset kertovat usein tuntevansa avuttomuutta, toivottomuutta, epätoivoa, syvää yksinäisyyttä, häpeää, epäreiluutta, epäoikeudenmukaisuutta ja itsemurha-ajatuksia. Monet elävät edelleen vältellen noita pelottavia, kuvottavia, kivuliaita ja hämmentäviä tunteita turvautumalla opittuihin dissosiatiivisiin mielen toimintamalleihin. Vaikka nyt olet turvassa, voi tuntua ylivoimaiselta tunnustaa niiden menneiden uhkien olemassa olo, joita keho, tunteet ja mieli kantavat. Me toivumme varhaisesta kehityksellisestä traumasta turvallisessa suhteessa, joka on kunnioittava, ennustettava ja johdonmukainen. Siinä ei käytetä tiedostamattomia puolustusmekanismeja, ja suhteessa on myös selkeät rajat. Hellävaraisesti toisen, luottavan ihmisen kanssa määrittelemme uudelleen kykymme ihmissuhteeseen. Hitaasti rakennamme uusiksi uskomme itseemme.”
– FT Arielle Schwartz

Dissosiaatio ja puolustusmekanismit (defenssit)

Lapset tarvitsevat hoitajiltaan johdonmukaisuutta ja säännöllisyyttä voidakseen luoda selkeän ja ennustettavan kuvan itsestään ja maailmasta. Hoitajan johdonmukaisuus tarjoaa turvallisen pohjan, joka mahdollistaa lapsen sopeutumisen niihin sisäisiin muutoksiin, joita tapahtuu luonnostaan varhaisen kehityksen aikana. Kohdatessaan turvattoman ja ennalta-arvaamattoman ympäristön, vauvat ja lapset “vaihtavat kanavaa” ja “katkaisevat virran” selviytyäkseen. Dissosiaatio erottaa minuuden voimakkaasti eri puoliin: toisella puolella on se minän osa, joka jatkaa elämän päivittäisiin tehtäviin osallistumista, ja toisella ne osat, jotka pitävät sisällään tuon kasvuympäristön aiheuttamia pelon, häpeän tai vihan tunteita.

Dissosiatiiviset oireet voivat olla verrattain vähäisiä, kuten hämmentyneisyyttä tai sekavuutta, vaikeutta puhua kokemuksista, huimausta tai väsymystä. Voimakkaampiin oireisiin kuuluvat tunne siitä, että on menettänyt kontrollin, ajoittaiset muistinmenetykset tai kokemus siitä, että on menettänyt aikaa. Vakavimmissa, dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön liittyvissä tilanteissa, on mahdollista kehittyä useita persoonallisuuden osia, joilla on selvästi erottuvat persoonallisuuden piirteensä.

Kompleksista PTSD:tä ja dissosiaatiota ylläpidetään erilaisten  puolustusmekanismien avulla. Näitä ovat muun muassa kieltäminen, tukahduttaminen (repressio), idealisaatio tai menneisyyden merkityksen minimointi. Kompleksisesta posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivät käyttävät usein myös päihteitä tai ylläpitävät jollain muulla tavalla addiktiivista käyttäytymistä välttääkseensä tuntemasta traumoihin liittyvää kipua. Alla muutama esimerkki:

• “Joo, hän oli kaltoinkohtelija, mutta ei se niin iso juttu ole.”
• “He olivat ihania vanhempia, mutta juhlivat paljon ja jättivät minut suurimmaksi osaksi kasvattamaan itse itseäni”.
• ”Minulle olisi vaan liian rankkaa tietää, mitä tapahtui”.
• “Miksi tuntea, kun voin… syödä, juoda, polttaa kannabista, ottaa rauhoittavia jne.”

Kompleksisen PTSD:n ja dissosiaation purkaminen

Traumaattisille kokemus- ja käytösmalleille on tyypillistä, että niitä eletään uudelleen tai toistetaan alitajuisesti. [Voimme esimerkiksi tuntea traumaattisesta historiasta nousevia tunteita tiedostamatta niiden liittyvän menneisyyteemme. Voimme myös toimia tavoilla, jotka konkreettisesti tai vertauskuvauksellisesti toistavat aikaisempaa traumaa – esimerkiksi valitsemalla kaltoinkohtelevan kumppanin, jos lapsuudessa olemme kokeneet kaltoinkohtelua]. Vaikka traumaattiset käytösmallit ovat kivuliaita, ne ovat tuttuja, ja niistä irtipäästäminen saattaa todellisuudessa tuntua vielä ylivoimaisemmalta. Voi tuntua turvallisemmalta olla luottamatta ihmisiin. Voi tuntua helpommalta olla muuttumatta.

Vuorovaikutuksellinen psykoterapia kehityksellistä traumaa ymmärtävän psykoterapeutin kanssa voi auttaa. Arielle Schwartzin suosittelemia terapiamenetelmiä ovat mm. EMDR ja kehokeskeinen terapia. Trauma-asiantuntija Kathy Steele esittää näkemyksenään, että varhaisen kehityksellisen trauman parantumisen täytyy tapahtua turvallisessa ihmissuhteessa, joka on kunnioittava, ennustettavissa oleva ja johdonmukainen. Suhteeseen ei kuulu defensiivisyys eli vaikeiden asioiden välttely, ja sillä on selkeät rajat. Kompleksisen PTSD:n paranemisprosessiin kuuluvia asioita ovat:

• Havainnoit, kuinka sinä dissosioit.
• Hyväksyt ja rakastat itseäsi kaikkine puolustusmekanismeinesi.
• Tunnustat myötätuntoisesti, mikä vaikutus dissosiaatiolla on sinun elämääsi ja ihmissuhteisiisi.
• Tunnustat, että sinulle on tapahtunut traumaattinen kokemus.
• Oivallat, että tietoisuuden lisääminen lisää valinnanmahdollisuuksia.
• Lisäät sietokykyäsi kokea torjutuksi tulemisia, menetyksiä, pettymyksiä, häpeää, ristiriitoja ja epävarmuutta.
• Vähennät turvautumista sellaisiin suojautumismekanismeihin, jotka ylläpitävät dissosiaatiota kivuliaista tunteista.
• Tunnistat, että menneisyyden pelottavat tai vaaralliset tilanteet ovat nyt ohi.
• Opit erottamaan menneisyyden ja nykyisyyden toisistaan aiempaa selkeämmin.
• Saat takaisin käyttöösi kehon ja mielen joustavuuden.
• Kehität uusia, terveitä odotuksia ihmissuhteisiin liittyen.
• Sinulle muodostuu selkeä ymmärrys lapsuudessa koettujen ihmissuhdetraumojen vaikutuksista elämääsi, mikä kasvattaa myötätuntoa.

Myötätunnon kasvattaminen

Olitpa asiakas, ammattilainen, välittävä ystävä tai elämänkumppani, selkeä ymmärrys lapsuuden ihmissuhdetraumojen vaikutuksista kasvattaa myötätuntoa. Lapsena kaltoinkohdellut aikuiset voivat tuntea avuttomuutta, toivottomuutta, epätoivoa, syvää yksinäisyyttä, häpeää, epäreiluutta, epäoikeudenmukaisuutta, syvää masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Monet heistä jatkavat pelottavien, inhottavien, kivuliaiden ja sekavien tunteiden työntämistä kauas pois turvautumalla oppimiinsa dissosiatiivisiin toimintamalleihin.

Monet ihmiset, jotka ovat elämässään traumatisoituneet ja kärsivät kompleksisesta PTSD:stä, ovat tulleet väärin ymmärretyiksi, väärin diagnosoiduiksi ja ylilääkityiksi. Hyvää tarkoittavat ammattilaiset voivat valitettavasti [ollessaan vielä puutteellisesti tietoisia traumoista ja dissosiaatiosta] olettaa, että oireet ovat seurausta luonteen heikkoudesta. Tämä on vahingollinen johtopäätös, joka “syyttää uhria” ja estää parantumista.

Vaikka nykyhetki voi ulkopuolisen silmin tarkasteltuna olla  turvallinen, voi silti tuntua ylivoimaiselta tunnustaa historiallisten uhkien jäänteet, joita keho, tunteet ja mieli yhä kantavat. Hellävarainen parantuminen tapahtuu suhteessa luotettavaan ihmiseen. Hitaasti rakennamme uskomme itseemme uudelleen.

Haluatko oppia lisää kompleksisen PTSD:n parantamisesta?

Tämä julkaisu sisälsi suomeksi käännetyn otteen FT Arielle Schwartzin englanninkielisestä työkirjasta nimeltä The Complex PTSD Workbook. Se on saatavilla mm. Amazonin kautta: Linkki.

Paranna ja opi FT Arielle Schwartzin kanssa

Arielle Schwartzin ja Barb Maibergerin ammattilaisille suunnattu kirja EMDR Therapy and Somatic Psychology on tilattavissa mm. suoraan julkaisijalta (W. W. Norton): Linkki.

Lisää artikkeleita PTSD:n hoitamisesta, Arielle Schwartzin tarjoamista koulutuksista löydät alkuperäisen englanninkielisen artikkelin lopusta: Linkki.

Lisätietoa FT Arielle Schwartzista

FT Arielle Scwhartzista voit lukea lisää hänen kotisivuillaan.Voit tykätä Dr. Arielle Schwartzin Facebook-sivusta ja seurata häntä LinkedIn-sivustolla. Voit liittyä hänen sähköpostilistalleen alkuperäisen artikkelin oikealta laidalta löytyvän lomakkeen kautta, jos haluat tietoa hänen tulevista blogikirjoituksistaan.