“Lapsena kaltoinkohdellut aikuiset kertovat usein tuntevansa avuttomuutta, toivottomuutta, epätoivoa, syvää yksinäisyyttä, häpeää, epäreiluutta, epäoikeudenmukaisuutta ja itsemurha-ajatuksia. Monet elävät edelleen vältellen noita pelottavia, kuvottavia, kivuliaita ja hämmentäviä tunteita turvautumalla opittuihin dissosiatiivisiin mielen toimintamalleihin. Vaikka nyt olet turvassa, voi tuntua ylivoimaiselta tunnustaa niiden menneiden uhkien olemassa olo, joita keho, tunteet ja mieli kantavat. Me toivumme varhaisesta kehityksellisestä traumasta turvallisessa suhteessa, joka on kunnioittava, ennustettava ja johdonmukainen. Siinä ei käytetä tiedostamattomia puolustusmekanismeja, ja suhteessa on myös selkeät rajat. Hellävaraisesti toisen, luottavan ihmisen kanssa määrittelemme uudelleen kykymme ihmissuhteeseen. Hitaasti rakennamme uusiksi uskomme itseemme.”
– FT Arielle Schwartz