Ajatuksia vertaisuudesta ”Se on jonkinlainen turvasatama ja yhteisö”-opinnäytetyön pohjalta

Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijan opinnäytetyö vertaisuudesta tutki ja kehitti vertaistuen muotoja vakavasti traumatisoituneille. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaiset vertaistukimuodot…...

Vuonna 2022 yhdistys keskittyi vertaistukitoimintojen kehittämisen suunnitteluun muun muassa tutkimalla ja hakemalla rahoitusta kehittämistyöhön. Tähän tarkoitukseen toteutettiin myös opinnäytetyö. Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijan opinnäytetyö vertaisuudesta tutki ja kehitti vertaistuen muotoja vakavasti traumatisoituneille. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaiset vertaistukimuodot sopivat parhaiten kohderyhmälle sekä mikä vertaisuudessa auttaa kohderyhmää. Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry:lle toteutetussa opinnäytetyössä oli kaksi kantavaa teemaa:

  1. Yhdistyksen vertaistoimintojen kehittäminen uuden vertaistukiryhmän pilotoinnin avulla
  2. Vertaisuuden hyötyjen tutkiminen teorian sekä pilottiryhmästä saatujen tulosten perusteella

Opinnäytetyön tarve kumpusi puuttuvista matalan kynnyksen palveluista ja vertaistukiryhmistä traumatisoituneille. Mielenterveyden parissa työskentelee tällä hetkellä paljon järjestöjä, mutta kompleksiseen traumatisoitumiseen ja dissosiaatioon painotetut vertaistuen ja matalan kynnyksen vakauttavat toiminnot puuttuvat kokonaan.

Opinnäytetyössä kehitettiin yhdistyksen vertaistukitoimintaa pilotoimalla Voimaa vertaisuudesta – vakauttava vertaistukiryhmä sekä tutkittiin teorian ja kerätyn aineiston avulla, mikä vertaisuudessa auttaa niin yksilöä, ryhmiä kuin yhteiskuntaakin. Pilottiryhmästä kerättiin aineistoa havainnoimalla, kyselyillä sekä yksilöhaastatteluilla. Tavoitteena oli saada toteutuneesta pilottiryhmästä tietoa toimivan ryhmämallin luomiseksi sekä kartoittaa soveltuvia menetelmiä tulevia ryhmiä varten.

Kuva PublicDomainPictures Pixabaystä

Miksi vakauttaminen on tärkeää traumatisoituneelle?

Vertaistukiryhmän teemaksi päätettiin ottaa vakauttaminen, minkä perusteella ryhmä tarjosi tukea ja ensitietoa traumatisoitumisesta. Vakauttavan vertaistukiryhmän tavoitteena oli tiedon ja ymmärryksen lisääminen liittyen traumaan, oman mielen ja kehon havainnoinnin edistäminen arjessa, tunnetiloihin ja vireystiloihin vaikuttamaan oppiminen sekä itsetuntemuksen ja itsemyötätunnon lisääminen. Kantavana voimavarana ryhmässä oli kuitenkin vertaistuen antaminen ja saaminen.

 Vertaistukiryhmässä etsittiin yhdessä keinoja vakautumiseen ja ryhmä tarjosi osallistujilleen työvälineitä itsereflektioon ja -säätelyyn. Ryhmän kaikkien aiheiden keskiössä oli vertaisuudesta voimaantuminen ja kokemuksien jakaminen. Ryhmässä käsiteltiin aiheita erilaisten alustusten, tehtävien, kehollisten harjoitusten sekä keskusteluiden avulla.  Ryhmän työskentelytapoina käytettiin itsereflektointia, keskusteluja sekä kirjoittamista, ja työskenneltiin koko ryhmänä, pienryhmissä sekä pareittain. Teemoina olivat trauma ja dissosiaatio, vireystilat, vakauttaminen, mentalisaatio (mielellistäminen), turvallisuuden tunne ja sisäinen puhe.

Traumatisoitumisen negatiivisiin seurauksiin kuuluu minäkuvan muodostuminen kielteiseksi ja häpeän leimaamaksi. Oireista puhuminen voidaan kokea hankalaksi ja oireet häpeällisiksi. Oireisiin ja omaan itseen liittyvää häpeää voi vähentää ryhmässä saatu vertaistuki ja havainto siitä, ettei ole yksin oireidensa kanssa ja muutkin kamppailevat samankaltaisten vaikeuksien kanssa. Moni voi kokea ensimmäistä kertaa kuuluvansa joukkoon ja tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. (Traumaterapiakeskus 2019, 8.)

Uotisen (2015, 136) mukaan tiedon tarjoamisella traumatisoitumisesta ja dissosiaatiosta on merkittävä vaikutus traumatisoituneen elämään, sillä se vähentää oireiluun liittyvää häpeää ja pelkoa sekä mitätöi väärät uskomukset. Lisääntynyt ymmärrys omista selviytymiskeinoista ja niiden mielekkyydestä helpottavat elämää. Informaation ymmärtäminen ja muistaminen voi olla vaikeasti traumatisoituneelle hankalaa, joten toistaminen ja kertaaminen on tärkeää, kun tietoa tarjotaan. Traumatisoituneen voi olla myös vaikea hyväksyä kuulemaansa, koska ylitsepääsemättömät kokemukset on totuttu pitämään etäällä itsestä ja jopa unohtamaan.

Fyysinen turvallisuus ja turvallisuuden tunne ovat traumatisoituneille elintärkeitä. Vaikka traumatisoitunut eläisi turvallisessa ympäristössä, hän ei usein tunne oloaan turvalliseksi. Vakauttamisessa on tärkeää saada aikaan turvallisuuden tunne sisäisten kokemusten ja ympäristön kanssa. Vertaistukiryhmässä yhteiset toimintaperiaatteet edistävät turvallisuuden tunteen kokemista ja sisäistä turvallisuuden tunnetta herätellään tiedon tarjoamisen ja erilaisin harjoitusten, kuten läsnäolo- ja turvapaikkaharjoitusten avulla. (Traumaterapiakeskus 2019, 64–66.)

Vireystilojen ymmärtäminen on tärkeää kenelle tahansa, mutta etenkin traumasta toipuvalle. Yksilön vireystila voi olla esimerkiksi levollinen, kiihtynyt, alivireinen tai ylivireinen. Autonominen hermosto säätelee koko ajan ihmisen vireystiloja, ja myös tunteilla on vaikutusta niihin. Vaikeasti traumatisoituneella on usein vaikeuksia tunnistaa ja säädellä vireystilaansa. Vireystasoa aktivoivat monet sisäiset ja ulkoiset ärsykkeet. Kehossa tapahtuu traumakokemuksen aikana sekä sympaattisen että parasympaattisen hermoston toiminnan kiihtymistä samaan aikaan. Myöhemmässä elämässä samat kehon reaktiot aktivoituvat helposti ja tekevät vireystilojen säätelystä lähes mahdotonta. Ulospäin vireystilan vaihtelut voivat näyttäytyä levottomuutena tai apaattisuutena, mutta myös ahdistuneisuutena, paniikkikohtauksina, uupumuksena, keskittymis- ja unihäiriöinä sekä lihasten ylijännityneisyytenä. Jatkuva vireystilojen vaihtelu vie yksilön psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja ja pitää yllä turvattomuuden tunteita. Tämä saattaa pitää yksilöä osaltaan kiinni menneisyydessä ja trauma-ajassa, mikä vaikeuttaa läsnäoloa nykyhetkessä. Vireystilojen ymmärtäminen ja säätelyn opettelu on olennainen osa vakautumista. Läsnäolo hetkessä ja turvallisuuden tunteen lisääntyminen kertovat toipumista tapahtuvan. (Rothschild 2000, 25; Uotinen 2015, 136–137; Traumaterapiakeskus 2019, 36–37.)

Kuva PublicDomainPictures Pixabaystä

 Opinnäytetyön tuloksia koskien vertaisuutta

Vertaisuuden vaikutuksia kuvattiin henkilökohtaisena voimaantumisena, levollisuuden ja rauhallisuuden lisääntymisenä, itsensä kehittämisenä sekä kohdatuksi tulemisena. Vertaisuudesta nostettiin lisäksi esille, että kokemuksellinen jakaminen teki omista haasteista käsiteltävämpiä ja ymmärrettävämpiä. Ongelman koettiin näin ollen muuttuvan pienemmäksi ja vähemmän häiritseväksi.

Tutkimustulosten perusteella kaikki Voimaa vertaisuudesta -ryhmän haastatelluista osallistujista kokivat vakauttavan vertaisryhmän olleen myönteinen kokemus. Onnistunutta vertaisuutta kuvailtiin sanoilla “turvasatama” ja “yhteisö”. Sen koettiin olevan muun muassa voimaantumista ja asioiden jakamista samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa: 

”Siellä saa niin kuin jotenkin palata kotiin ja se mitä mä tarkoitan sillä kotiin palaamisella, on niin kuin tulla läsnä tähän kehoon, tullen läsnä niihin tunteisiin. Sitä kautta tulla todeksi olla minä. Silloin, kun on turvallinen tila ja siellä on hyvä ohjaaja, joka tietysti luo turvallisen tilan sinne, niin silloin mun ei tarvitse lohkoa itseäni; erilaisia puolia tai tunteita pois, vaan niillä on tilaa.” (Haastateltava1 2022.)

Usean haastateltavan mukaan osallistuminen vähensi yksinäisyyden tunnetta ja vahvisti kokemusta siitä, ettei ole yksin traumatisoitumiseen liittyvien oireiden ja haasteiden kanssa. Ryhmään osallistujat kokivat erityisen tärkeäksi sen, että löysivät muita ihmisiä, jotka ymmärtävät, mitä traumatisoitunut käy läpi. Teorian valossa on osoitettu, että mitä enemmän traumatisoitunut ymmärtää sisäisen maailmansa logiikkaa ja kuulee muilta vertaisilta näiden ilmiöiden yleismaallisuudesta, sitä motivoituneemmaksi hän voi tulla toipumisensa suhteen. (Yletyinen 2015, 22.)

Osa haastateltavista osallistui ensimmäistä kertaa traumatisoituneille kohdennettuun vertaistukiryhmään ja kuuli ensimmäistä kertaa toista samankaltaisessa tilanteessa olevaa. Tämän kuvattiin yksinäisyyden lisäksi vähentäneen epävarmuuden tunteita ja lisänneen samankaltaisuuden tunnetta:

”Siinä on semmoinen yhteenkuuluvuuden tunne mitä ei tule, jos mä selitän jollekin mun kaverille näistä jutuista. Kun juttelee sellaisen kanssa, kellä on ihan samoja juttuja, niin siinä on erilainen fiilis. (Haastateltava2 2022.)

Se että vertaisryhmän jäsenet olivat eri vaiheissa toipumisen poluilla, koettiin pääsääntöisesti positiiviseksi asiaksi ryhmän toimivuuden kannalta. Toipumisensa alkutaipaleella olevat kokivat saaneensa ymmärrystä, ja tapoja sanoittaa myös omia ajatuksiaan heidän kauttaan, jotka olivat jo pidemmällä toipumisessaan. Saavutettavuuden valossa haastatteluista kävi ilmi, että vertaistukea traumatisoituneille on vaikea löytää eikä palvelupolkuja vertaistuen piiriin löydy helposti. Suurin osa oli löytänyt vertaistukiryhmään sosiaalisen median kautta. 

Muiden kokemusten kuuleminen herätti ryhmäläisissä monenlaisia tunteita. Muiden kuuleminen koettiin mielenkiintoiseksi ja samaistuttavuutta herättäväksi. Jakaminen lisäsi ryhmäläisten omatoimijuuden ja merkityksellisyyden tunnetta:

”Mä oon vertaisuudessa huomannut senkin, että sitten kun saa kuulla muita ja saa olla itse myös sellaisessa antavassa roolissa siitä; voi ilmaista sitä myötätuntoa muille ihmisille, niin se on myös voimaannuttavaa. Kun on traumatisoitunut niin sitä laittamatta joutuu semmoiseen asemaan jotenkin, että kun haluaa hakea sitä apua, niin on joutunut tosi paljon olemaan semmoisessa vastaanottajan roolissa. Se on myös tärkeätä, että saa kokea sellaista asennetta, että mulla on myös annettavaa, et mä pääsen myös antamaan muille.” (Haastateltava1 2022.)

Kaksi haastateltavista kuvasi haitallisten lapsuuden kokemusten vuoksi kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen hyvin merkitykselliseksi. Vaikka haastattelussa ei käsitelty traumaattisia kokemuksia, haastateltavat kertoivat tässä kontekstissa kokeneensa aiemmin yhteisön ulkopuolelle sulkemista, mitätöintiä, sivuuttamista, koulukiusaamista ja täydellisen hylkäämisen vanhemman puolelta. Traumatisoitunut on usein kokenut pettymyksiä varhaisissa kiintymyssuhteissaan jääden yksin ja näkymättömäksi tunteidensa ja kokemustensa kanssa (Yletyinen 2015, 285–286). Ryhmän vertaisuudesta saatu näkyväksi tulemisen kokemus nostettiin esille yhdeksi olennaisimmista hyödyistä. Aina kuulluksi ja nähdyksi tulemiseen ei tarvittu sanoja.

”Jo se, että siellä oli paljon sellaista samaistuttavaa kokemusta muilla, niin siinä tuli kuulluksi sitä kautta. Vaikka ei sanonut mitään, niin omat ajatukset tuli kuulluksi, kun muut sanoittavat tämän asian ihanasti. Se on semmoinen kokemus kanssa, että voi tulla kuulluksi sanomatta sanaakaan. (Haastateltava3 2022.)

Kohdatuksi tuleminen tarkoitti haastateltaville muun muassa sitä, että voi olla läsnä omana itsenään traumaoireiden kanssa:

”Mä koen vertaisuudesta parhaimmillaan, että jos se ryhmä on sellainen, että siinä voi näyttää tunteita ja tulla sitä kautta esiin sen kivun kanssa, että se trauma saa tulla näkyväksi. Siinä voi parhaimmillaan saada todella vaikuttavaa korjaavaa kokemusta sille niitten muiden ihmisten katseiden kautta, ja sen myötätunnon ja hyväksynnän kautta.” (Haastateltava1 2022.)

Opinnäytetyössä kerätyn aineiston perusteella tärkeimmiksi vertaistuesta saaduiksi hyödyiksi nousivat yhteisöllisyyden, yhdenvertaisuuden, kohdatuksi tulemisen, samaistumisen, kokemusten jakamisen, yksinäisyyden vähentymisen, voimaantumisen sekä itsensä ja oireiden ymmärryksen lisääntyminen. 

Vertaistuen hyötyihin voidaan lukea se, että sen piiriin pääseminen ei useinkaan maksa mitään. Vertaisryhmään ei myöskään tarvitse jonottaa eikä odottaa lähetteitä. Matalan kynnyksen palveluna vertaistuki on kustannustehokas ja vaikuttava tuen muoto. Jo ensimmäinen kerta vertaisryhmässä voi olla merkittävä yksilölle. Monen muun tukimuodon piirissä, esimerkiksi sairaanhoitajan vastaanotolla, terapiassa tai työterveyslääkärissä joudutaan vastetta odottamaan pidempään tai jo tuen piiriin pääseminen vaatii pitkän prosessin. Vertaistuen muotoja lisäämällä voitaisiin tukea myös silloin, kun odotetaan ammatillisen tuen piiriin pääsyä. 

Tuloksista selviää, että vertaistuki on itsessään arvokas ja mahdollisesti vakauttavakin tekijä traumatisoituneen voinnille. Lisäksi esille nostettiin, että jo ensikosketuksessa vertaisuuteen voi saada yhteenkuuluvuuden tunteen ja ymmärrystä omaan tilanteeseen. Tarve yhteyteen ja kokemusten jakamiseen on meitä kaikkia yhdistävä inhimillinen piirre. Osallisuus jokaisen yksilölliset voimavarat huomioiden ja lupa olla oma itsensä vahvistavat kykyä liittyä yhteisöön.

Opinnäytetyön tuloksissa painotetaan myös vertaisohjaajan roolin merkitystä. Kerätyn aineiston perusteella ohjaajilla koettiin olevan suuri merkitys ryhmään. Ohjaajalta odotettiin tukea eri osa-alueilla: niin ryhmään liittymisessä, ryhmän aktivoinnissa, kokemusten sanoittamisessa kuin turvallisen ympäristön luomisessa. Ohjaajan haluttiin luovan turvallista tilaa ja validoivan osallistujien kokemuksia. Koska traumatisoitunut on usein lapsuudessaan kokenut hylkäämistä ja laiminlyöntiä, ja pelkkä ryhmässä olo saattaa herättää tuomituksi tulemisen pelon, ohjaajan sensitiivisellä kohtaamisella koettiin olevan jopa korjaavia vaikutuksia yksilön elämään. Disso ry:n vertaisohjaajat tekevät arvokasta työtä vapaaehtoisina; kohtaavat ja kuuntelevat myös silloin, kun toivoa on itse vaikea nähdä. 

Opinnäytetyön ”Se on jonkinlainen turvasatama ja yhteisö”: Vertaistukiryhmätoiminnan kehittäminen Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry:lle pääset kokonaisuudessaan lukemaan täältä: https://www.theseus.fi/handle/10024/785549

Kuva Susann Mielke Pixabaystä

Lähteet:

Outinen, Minna 2015. Vakavasti traumatisoituneen potilaan vakauttavan psykiatrisen hoidon erityispiirteitä. Teoksessa Anne Suokas-Cunliffe (toim.) Häpeästä myötätuntoon. Näkökulmia vakavaan traumatisoitumiseen. Helsinki: Kopio Niini Oy.

Rothschild, Babette 2000. The body remembers: the psychophysiology of trauma and trauma treatment. New York: Norton professional book.

Traumaterapiakeskus 2019. Vakautumisopas terapeuteille ja traumatisoituneille. Tietoa ja keinoja lapsuuden kaltoinkohtelusta ja traumaoireista (CPTSD) toipumiseen. 3. painos. Hel-sinki: TTK Traumaterapiakeskus Oy.

Yletyinen, Anne 2015. Olemassaolon häpeä. Häpeän merkitys pitkään traumatisoituneen traumapsykoterapiassa. Teoksessa Anne Suokas-Cunliffe (toim.) Häpeästä myötätuntoon. Näkökulmia vakavaan traumatisoitumiseen. Helsinki: Traumaterapiakeskus.

Lisää Disso ry:n kirjoituksia

Uuden työntekijän tervehdys

Olen Irene Palomino, Disso ry:n uusi järjestökoordinaattori ja haluan jakaa teille pienen kurkistuksen elämääni. Kotipesäni on tällä hetkellä Raahessa, missä jaan arjen puolisoni, esikoisemme ja pienen eläinlaumamme kanssa. Olen tiedonjanoinen ja innostun uusista asioista helposti. Eläimet, musiikki, tanssi ja huonekasvit ovat pysyviä asioita elämässäni. Ne antavat voimaa arjen keskelle ja pitävät minut jalat maassa.

lue lisää
Matalan kynnyksen keskusteluapua traumatisoituneille ja heidän läheisilleen

Matalan kynnyksen keskusteluapua traumatisoituneille ja heidän läheisilleen

Matalan kynnyksen henkilökohtainen keskusteluapu ja neuvonta traumatisoituneille ja heidän läheisilleen.
Keskusteluapuun voi varata ajan contact@disso.fi osoitteesta.

Tapaamiset järjestetään etänä zoom-alustan välityksellä.
Keskustelun tarkoituksena on olla vertaistukena, kuuntelijana ja antaa psykoedukaatiota traumatisoituneille ja heidän läheisilleen.
Traumoja tapaamisissa ei käsitellä.

lue lisää
Asiantuntija-chat Discordissa

Asiantuntija-chat Discordissa

Ensimmäisessä asiantuntija-chatissä Disson Discord-kanavalla torstaina 29.2. klo 17.00-18.00 Minka kertoo kokemustarinansa syrjäänvetäytyvästä ja syrjäytetystä nuoresta kohti osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tarinassa keskitytään toipumiskokemukseen. Minka on koulutettu kokemusasiantuntija ja sanataideohjaaja. Kanavalla voit keskustella ja kysyä aiheesta.

lue lisää
Disso ry:n toimijoiden uudet nimet

Disso ry:n toimijoiden uudet nimet

Yhdistyksessä alettiin pyörittelemään syksyn alussa ajatusta siitä, että yhdistyksen vertaistukiohjaajille ja vertaisille olisi mukava olla jokin oma, yhteinen nimi. Yhteisen nimen käyttäminen voisi lisätä yhtenäisyyden tunnetta ja yhteishenkeä. Meille Disso ry:ssä on tärkeää, että kaikki yhdistyksen toimijat ovat mukana toiminnan kehittämisessä. Siksi pyysimmekin vertaistukiohjaajat mukaan ideoimaan sopivaa nimeä. Tämän jälkeen yhdistyksen jäsenet äänestivät nimiehdokkaista mieluisimmaksi Voimaheimolaisen.

lue lisää

Liity yhdistyksen jäseneksi!

Copyright © 2024 Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry