Persoonan rakenteellisesta dissosiaatiosta

...
Tässä tekstissä käytetty rakenteelliseen dissosiaatioon liittyvä käsitteistö ja teoriapohjan kuvaus perustuvat Mai Peltoniemen (2017) sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytteeseen: Aivan kuin minua ei olisi. Autoetnografia emotionaalisesta traumasta ja toipumisesta 25–27. Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Varhainen, toistuva ja pitkäkestoinen traumatisoituminen johtaa persoonan rakenteelliseen dissosiaatioon, joka vaikeuttaa yhtenäisen minäkokemuksen muodostamista. Persoona jakautuu osiin, joista toiset pyrkivät välttämään traumamuistoja (ANP) ja toiset kantavat traumamuistoja mukanaan (EP).  Muistoja kantavien puolten traumatunteet tunkeutuvat traumatisoituneen henkilön todellisuuteen erilaisina dissosiaatio-oireina. Mitä vakavampaa ja pitkäkestoisempaa traumatisoituminen on, sitä useampia ja itsenäisempiä persoonallisuuden osat tyypillisesti ovat. Rakenteellinen dissosiaatio on luova mielen mekanismi, joka pitää yllä traumatisoituneen henkilön toimintakykyä kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä huolimatta. 

Rakenteellinen dissosiaatio on luova psyyken selviytymisstrategia, jossa traumatisoitumisen seurauksena persoonallisuus lohkoutuu osiin, jotka eivät ole tietoisia toisistaan. (Traumatisoitumisesta löydät lisää tietoa sivustoltamme.) Rakenteellinen dissosiaatio mahdollistaa kyvyn jatkaa elämää, sillä se sulkee ylivoimaiset traumaattiset kokemukset pois yksilön tietoisuudesta. (Leikola 2014, 208–209.)

Rakenteellisessa dissosiaatiossa persoona jakautuu niin kutsuttuun normaaliin osaan, ANP:hen (apparently normal part of personality), ja emotionaaliseen osaan eli EP:hen (emotional part of personality). Ylivoimaiset traumaattiset kokemukset jäävät emotionaalisen persoonallisuuden osan (EP) kannettaviksi, kun ihminen pyrkii selviytymään ja jatkamaan traumaattisen tapahtuman jälkeen normaalia elämäänsä. Koska henkilö on sulkenut tietoisuudestaan pois jonkin kokemuksen ja sitä kantavan EP-osan, jäljelle jäävä identiteetti ei enää edusta koko persoonan kokonaisuutta, vaan on enemmänkin ”näennäisen normaali”. ANP:n toiminta keskittyy välttämään traumamuistoa ja selviytymään arkielämästä ”niin kuin mitään ei olisi tapahtunut”. (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009, 4–5; Leikola 2014, 136–137.) 

Kompleksisesta traumatisoitumisesta tai kompleksisesta rakenteellisesta dissosiaatiosta puhutaan, jos EP-osia on enemmän kuin yksi. Pitkäkestoisessa traumatisoivassa ympäristössä ANP:stä lohkoutuu useampia EP-osia tai EP jakaantuu edelleen kapea-alaisemmiksi EP-osiksi. Jos puolestaan näennäisen normaaleja (ANP) persoonallisuuden osia on useita, puhutaan dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä, DID:stä. DID:ssä ANP-osilla on eriytyneempi minäkokemus, kuten oma nimi, ikä tai sukupuoli. (van der Hart ym.  2009, 6–7; Nijenhuis 2017, 414.)

Emotionaaliset persoonanosat voivat ulkoisen ärsykkeen tai muun syyn vuoksi tunkeutua ANP:n todellisuuteen erilaisina dissosiaatio-oireina, kuten aistimuksina, aistipuutoksina, kipuina, liikkeinä, tunteina ja yli- tai alivireytenä. Tällöin puhutaan ”trauman uudelleenkokemisesta” tai ”läpitunkeutuvista traumatunteista”, mutta myös paljon vaikeammin havaittavissa tai nimettävissä olevat oireet voivat olla seurausta rakenteellisesta dissosiaatiosta. (Lue lisää dissosiaatio-oireista sivustoltamme.) Traumatisoitunut henkilö voi olla toiminnassaan irrationaalinen, joustamaton ja jäykkärajainen, koska persoonan yhtenäisyys on vaillinaista. (van der Hart ym. 2009, 4–5, 13; Leikola 2014, 115, 136–141; Leikola 2016, 31.) Rakenteellisen dissosiaation ansiosta henkilö voi kuitenkin yhtä hyvin olla myös erinomainen työntekijä, auttavainen ystävä, intohimoinen tutkija, luova taiteilija ja aikaansaava ihminen! Rakenteellisesta dissosiaatiosta saattaa tällöin kertoa elämän eri osa-alueiden vastakohtaisuus – menestyminen toisaalla ja vaikeudet toisaalla. Rakenteellinen dissosiaatio ja sen pohjalta rakentunut persoonan toimintajärjestelmä nimenomaan mahdollistaa sen, että dissosiaatiohäiriöistä kärsivä voi pääasiassa olla tavallinen toimintakykyinen ihminen.

ANP:n toimintastrategiaan kuuluu aina traumaattisen muiston ja siitä muistuttavien asioiden tiedostamaton vältteleminen. Tämä niin kutsuttu välttämiskäyttäytyminen voi kapeuttaa sosiaalista elämää ja aiheuttaa hankaluuksia elämän kokonaisuuden hallinnassa. Välttämiskäyttäytyminen ei useinkaan onnistu täydellisesti pitämään poissa EP-osien traumatunteita, joiden seurauksena henkilö kärsii moninaisista traumaoireista. Myös päihderiippuvuuden taustalla voi vaikuttaa emotionaalinen traumatisoituminen: päihteidenkäyttö voi palvella välttämiskäyttäytymistä ja itselääkintää pitäen traumatunteet poissa tietoisuudesta.

Dissosiaation vastakohdalla, integraatiolla, tarkoitetaan elämänkokemusten sisällyttämistä osaksi omaa identiteettiä ja elämänhistoriaa. Mitä vaikeamman tapahtuman yksilö kohtaa, sitä parempaa psyykkistä käsittelykykyä hän tarvitsee. Turvallinen ympäristö ja ihmissuhteet lisäävät tutkitusti integraatiokykyä. Traumaattisen kokemuksen jälkeinen sosiaalinen tuki ja asiasta puhuminen ovat merkittävimpiä akuutista traumasta toipumisen kulmakiviä (Ylikomi & Virta 2008, 20–26). Keskusteluapu ja turvallisuuden palauttaminen traumaattisen tapahtuman jälkeen auttaa käsittelemään ja integroimaan tapahtuman ja ehkäisee persoonan rakenteen dissosioitumista. Lapsen integraatiokyky on vasta kehittymässä, ja lapsuudenperheessä saatu sosiaalinen tuki on voinut olla liian vähäistä. Mitä varhaisempi trauma on, sitä vakavammat seuraukset sillä on ihmisen elämään ja valintoihin (Leikola 2014, 47). Traumaattisessa tapahtumassa persoonan emotionaalinen osa EP eriytyy ANP:stä epäonnistuneen integraation seurauksena. EP ottaa kantaakseen yli integraatiokyvyn menevän kokemuksen, jolloin se tyypillisesti jää kantamaan traumamuistona ”kauhukokemusta”.

Emotionaalisesti traumatisoituneiden henkilöiden oireet voivat täyttää lähes minkä tahansa psykiatrisen sairauden kriteerit. Annetut diagnoosit vaihtelevat skitsofreniasta ja persoonallisuushäiriöistä mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöihin. Myös kroonisen kivun tai väsymysoireyhtymän taustalla ovat usein traumaan liittyvät pois suljetut vaikeat kokemukset, traumatunteet, joita EP-osat kantavat. Usein traumapotilaiden kohtalona on terapeuttien ja lääkäreiden vaihtumisen myötä tulla leimatuiksi toivottomiksi tapauksiksi. (Huttunen 2009, 1.)

Rakenteellinen dissosiaatio voi olla hyvin yksinkertainen tai äärimmäisen monimutkainen tila ja se voi ilmetä lukemattomina eri muunnelmina. Trauman monikerroksisuus vaikuttaa oleellisesti terapiaprosessiin ja sen kestoon. (van der Hart ym. 2009, 6.) Rakenteellinen dissosiaatio on systeeminä paljon enemmän kuin osiin jakaantunut mieli tai dissosiaatio, jolla viitataan usein alentuneeseen tietoisuuden tasoon tai poissaoloon. Erilleen jakautuneiden persoonallisuudenosien keskinäiset yhteydet ja erilaiset toimintajärjestelmät muodostavat yksilön kannalta myös mielekkäitä toimintamalleja ja ylläpitävät toimintakykyä. (Nijenhuis 2015, 55.)

Mai Peltoniemi
Kokemustutkija, sosionomi (YAMK)

Taru Nordlund
Professori (suomen kieli, HY)

Lähteet:
van der Hart, O., Nijenhuis, E. & Steele, K. (2009). Vainottu mieli: Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen. Helsinki: Traumaterapiakeskus.

Huttunen, M. O. (2009). Alkusanat suomalaiseen laitokseen. van der Hart, O.; Nijenhuis, E. & Steele, K. Vainottu mieli: Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen. Helsinki: Traumaterapiakeskus.

Leikola, A. (2014). Katkennut totuus. Traumatutkielma. Emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Espoo: PROMETHEUS kustannus Oy.

Leikola, A. (2016). Autonominen hermosto ja turvallisuus. Pelastakaa lapset – Rädda Barnen. 2/2016, 28–31.

Nijenhuis, E. R. S. (2015). The Trinity of Trauma: Ignorance, Fragility, and Control. The Evolving and Facts of Dissociation in Trauma. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht.

Nijenhuis, E. R. S. (2017). The Trinity of Trauma: Ignorance, Fragility, and Control. Enactive Trauma Therapy. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht.

Peltoniemi, M. (2017). Aivan kuin minua ei olisi: Autoetnografia emotionaalisesta traumasta ja toipumisesta. Ylempi sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Saatavissa http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112418037.

Ylikomi, R. & Virta, V. (2008). Raiskaustrauman hoito. Opas CPT-menetelmän käyttöön. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lisää kirjoituksia ammatilaisilta

Liity yhdistyksen jäseneksi!

Copyright © 2024 Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry