Joulukalenterit päätyvät tuttavilleni, jotka seuraavat dissoelämääni ja tuntevat osiani ainakin jonkin verran. Ensimmäisenä vuonna tein kolme kalenteria, toisena vuonna osiani tunsivat jo viisi ihmistä. Tänä vuonna askartelin kuusi kalenteria, vaikka olisin voinut ja halunnutkin tehdä niitä yhdeksän. Jouduin harjoittelemaan minulle niin hankalaa rajaamista, koska en yksinkertaisesti jaksa ja ehdi tehdä kuutta enempää, vaikka askartelu on mieluista. Karsimaan joutuminen paljasti kaikkein parhaimman asian: en ole todellakaan enää yksin! Millaisia yllätyksiä luukkujen takaa löytyy? En halua paljastaa tuttavilleni tämän vuoden sisältöä, joten näytän pari esimerkkiä edellisiltä vuosilta. Ensimmäisenä vuonna kaikissa luukuissa oli sarjakuvastrippi tai yksittäinen kuva joltain tutulta piirroshahmolta. Silloin taisin kuvata dissoelämän eri puolia, jotka olivat itsellekin rakenteellisen dissosiaatioteorian valossa melko uusi asia. Esimerkkikuvissa Niiskuneiti valottaa naisena olemisen ja dissoelämän vaikeutta, ja Lassin talvinen maailma muistuttaa jopa kipeän hauskasti lapsiosien maailmankuvasta.
Toisena vuonna kuvat olivat yksittäisiä. Silloin tunnistin selkeästi, mitkä kuvat miellyttivät mitäkin osaa. Huomasin useiden luukkujen liittyvän perhesuhteisiin. Siellä oli myös pelkästään hyvän mielen kuvia.
Joulukalenterin tarkoitus on tietysti ilahduttaa tärkeitä ihmisiä. Kaikissa meissä on sen verran lapsenmielisyyttä, että joulukalenterin yllätyksellisyys kutkuttaa. Tämän lisäksi haluan esimerkiksi osoittaa vertaiselleni, että huomenna on uusi päivä, ja tarjoan syyn nousta seuraavaan aamuun. Sisarelleni toivon jokaisen luukun edustavan lämmintä halausta välimatkasta huolimatta. Pienet osat toivovat, että vastaanottajat arvaisivat, mitkä kuvat he ovat valinneet. Kriittisen osani mielestä olen huomionhakuinen ja lapsellinen, kun lahjallani pakotan ihmisten päivittäin muistamaan olemassa oloni. Olkoon niin. Se tuntuu hyvältä, ja saa tuntuakin. Kalenteri on kiitos rinnalla kulkemisesta, yhteenveto dissovuodesta ja tervehdys kaikilta osilta. Valmista kalenteria katsellen kävi mielessäni sellainenkin ajatus, että joulukalenteri kuvaa aika hyvin dissoja: luukuista voi tulla mitä tahansa riippumatta edellisen luukun sisällöstä. Silti se on kokonaisuus, ja sen pyrkimys on olla luukkujen avaajalle mieluinen. Kunpa osaisimme suhtautua dissoihin samanlaisella lapsekkaan jännittyneellä ja malttamattomalla innolla kuin joulukalenteriin.
Mukavaa joulun odotusta kaikille!
Tuulia
